Vastavirtaan

Kesän kuluessa olen toistuvasti löytänyt itseni konttaamasta pitkin rantoja ja jänkiä kamera kourassa. Jostain syystä huomasin viehättyväni suunnattomasti kaikenlaisista pienistä, esteettisesti ihastuttavista asioista luonnossa. Niinpä saan jatkuvasti olla latailemassa läppärilleni kuvamateriaalia esimerkiksi kävyistä, risuista, kivistä ja kasveista. Totesin miehellekin, että jos minun pitäisi tänä kesänä kasata biologian kurssille kasvio, se olisi jo melko hyvällä mallilla. […]

Lue lisää »

Maaliskuun lopulta lähtien olen kuullut toistuvasti kysymyksen: ”Miten teillä kuluu siellä aika?”. Kiitos kysymästä, oikein hyvin. Vieläkään ei ole ollut tylsää hetkeä. Täytyy myöntää, että ennen muuttoa pohdin samaa asiaa ja varauduin tylsiin hetkiin kirjapinolla, käsityövälineillä, ristikoilla, palapeleillä ja kaikella mahdollisella mieleen tupsahtaneella viihdykkeellä. Tähän mennessä olen lukenut puolikkaan kirjan, virkannut muutaman isoäidinneliön ja tehnyt […]

Lue lisää »

8.6.2020 Tulvahuippu. Vesi on niin korkealla, että teitä on suljettu. Veneellä voi ajaa mökin pihaan. Joessa on kova virta ja vesi on jääkylmää. Uiminen on haastavaa. Juomaveden mukana tulee joesta nuijapäitä ja mutaa. Koivuista ei tule enää mahlaa. Illalla satoi rakeita. Keksit loppuivat tänään. Mitä nyt kahvin kanssa? Suklaata on vielä. Kokeilemme sitä. 9.6.2020 Suklaa […]

Lue lisää »

Vesilinnut alkoivat vähetä näköpiiristämme sitä mukaa kun jokeen ilmeistyi enemmän sulapaikkoja. Muutama telkkäpari, uiveloita sekä satunnaisesti koskeloita on enää uiskennellut kämpän edustalla. Välillä ohitse lentelee vielä hanhia, joutsenia ja kurkia. Pikkulintuja näkyy lähistöllä kuitenkin vielä runsaasti ja kovasti heitä tuntuu laulattavan ympäri vuorokauden. Ehdottomasti hauskinta kuunneltavaa ovat sinirinnat. Niistä lähtee niin kummallisia ääniä, että välillä […]

Lue lisää »

Tulimme viimeistä kertaa anoppilasta kelkalla kämpälle, kun toukokuuta oli viikko jäljellä. Järvet olivat vielä jäässä, joskin vesillä. Mies ajoi järvien poikki vähän lujempaa, minä istuin reessä ja puristin sylissä istuvaa koiraa rystyset valkeina. Se oli matkan helpoin osuus. Jängillä lunta oli enää vähänlaisesti, vettä sitäkin enemmän. Muutaman kerran jouduimme repimään kulkuvälineemme rekineen jängästä ja pahimmat […]

Lue lisää »

Ketut ovat tältä keväältä hiljenneet, eikä niiden epävireistä rääkymistä kuulu enää iltaisin. Todistettavasti niitä kuitenkin yhä on: muuan rohkea yksilö hiiviskeli viime viikolla aamuyöstä kämpän liepeillä. Se yritti kylään jo aiemmin iltasella, mutta säikähti saunomistamme ja saunan terassilla jäähdyttelevää miestä ja odotteli muutaman tunnin ennen uutta yritystä. Seuraavana iltana pihaan hyppelehti rantatörmän takaa jänis. Reipas […]

Lue lisää »

Jostain syystä 5. toukokuuta oli tänä vuonna lintubongauksen kannalta erinomainen päivä. Etenkin, kun kaikki linnut tupsahtivat eteeni ilman minkäänlaista vaivannäköä. Kävimme miehen kanssa iltapäivällä pikaisesti pilkillä kämpän lähellä. Ehdin istuskella avantoni äärellä vain muutaman minuutin, kun rantakoivikosta lähti lentoon sepelrastas. Hetkeä myöhemmin ylitsemme lensi kurkiaura ja samaan aikaan kurkien alapuolelta ohitsemme liiteli piekana. Samalla reissulla […]

Lue lisää »

Parasta sapattivuodessa on sen tarjoama aika tehdä kaikkea mistä on aina haaveillut, tai olla tekemättä yhtään mitään, jos siltä tuntuu. Olen tänä keväänä lukenut kirjoja, hiihdellyt, pilkkinyt, kirjoitellut, tehnyt käsitöitä, tarkkaillut ympäröivää luontoa ja nukkunut pois vuosien mittaan kertynyttä väsymystä. Ja se on ollut aivan mahtavaa! Mies harrastaa kaikenlaisia tarkkuutta kehittäviä lajeja, kuten veitsenheittoa ja […]

Lue lisää »

Vuosi sitten teimme Vapun aikoihin pilkkiretken tuntureille. Reissu oli sen verran onnistunut, että päätimme ottaa uusiksi tänä vuonna. Niimpä tänäkin Vappuna kasasimme miehen ja appivanhempien kanssa kolme autoa ja saman verran peräkärryjä täyteen kelkkoja, rekiä ja retkeilykampetta ja siirsimme leirin muutamaksi päiväksi tuntureille. Lähdimme matkaan auringonpaisteen saattelemana torstaiaamuna. Saatuamme kelkkakaravaanin reitille ja kohti tunturia aurinko […]

Lue lisää »

Erämaaelämää alkaa olla takana pian pari kuukautta. Yhtenä iltana saunan lauteilla pohdimme, mitä kaupungista on ikävä. Yllätin itsenikin havaitsemalla, että eipä juuri mitään. En kaipaa juoksevaa vettä, sisävessaa tai mikroaaltouunia. Television puutteesta johtuvat vierotusoireetkin alkavat olla poissa. Ystäviä ja perhettä on tietysti ikävä, mutta eiköhän sekin helpota, kun tilanne maailmalla rauhoittuu. Kaikenlaisista härveleistä kaipaan eniten […]

Lue lisää »