Pakkaspäiviä ja uusia naapureita

Eeppinen muutto-operaatio on nyt takanapäin ja alamme hiljalleen asettumaan taloksi mökkiimme. Epämääräisiä tavaraläjiä lojuu vielä siellä täällä, mutta viimeisten viikkojen aikana silmäni on jo niin tottunut siihen, ettei pieni kaaos enää häiritse. Viimeisen kuukauden ajan olemme suhanneet ympäri Lappia ja levitelleet tavaroitamme tasaisesti maakunnan etelärajalta aina pohjoiseen saakka. Silti tuijottaessani kämpän lattialle leviävää kirjavaa kaaosta, en voi kuin ihmetellä, lisääntyvätkö tavaramme jakautumalla vai monistumalla, vai mistä näitä romuja oikein tulee? Pääni on ollut lähellä räjähtämispistettä lukemattomia kertoja, kun olen yrittänyt muistella, mihin laatikkoon olen minkäkin tuikitärkeän härvelin sullonut.

Lähtöpäivän viimeinen ponnistus oli ostosten tekeminen. Määränpäässämme kaupassa käyminen vaatii omanlaisensa järjestelyn: ensin kelkalla päätielle ja siitä autolla lähimpään maalikylään. Niinpä päätimme hoitaa Rovaniemeltä mukaan kaiken mahdollisen. Ostoslista oli hengästyttävän pitkä. Ramusin tuskissani supermarkettia päästä päähän kärryjen kanssa ja koitin kaapia kyytiin kaiken, mikä vähänkään näytti tarpeelliselta, syötävältä tai hyvin säilyvältä. Maailmanlopun odottajien tunnelmissa lastasin hiki päässä ostoksiani kassahihnalle. Säilykkeitä, riisiä, makaroonia, mausteita, pesuaineita ja niin edelleen. Tällä lastilla selviämme erämaassa kriisitilanteen yllättäessä varmasti useita kuukausia. Saatuani lastattua ostokset autoon, mies huomasi muutaman asian vielä puuttuvan. Luikin nolona takaisin kauppaan, kasasin äkkiä loput tavarat ja tarkistin että en varmasti sattunut samalle kassalle, jossa hetki sitten ilahdutin kanssaeläjiä tukkimalla koko jonon tunniksi.

Käsivarteen saavuttuamme vietimme pari ensimmäistä päivää totuttuun tapaan lappamalla tavaroita nyt vaihteeksi muuttokuormasta varastoihin ja kämpälle lähtevään rekeen. Muutama kuorma polttopuita vietiin myös kämpälle odottamaan uusia asukkaita. Kun lopulta kaikenlainen vispaaminen oltiin saatu päätökseensä, istahdin rekeen selkä menosuuntaan päin ja katselin loittonevaa kylää. Jätin jäähyväiset sivistykselle ja mietin toimiiko kertaalleen jäätynyt hoitoaine vielä toivotulla tavalla.

Ensimmäinen päivä Käsivarressa valkeni kauniina ja kylmänä kolmenkymmenen asteen pakkasessa.

Aamulla pakkasta oli vielä kolmisenkymmentä astetta, kämpälle saavuttuamme enää -24. Ilta sujui lämmittäessä kämppää ja saunaa ja touhutessa vesiä avannosta. Kira puuhaili tapansa mukaan matkassa ja kantoi polttopuita omiin piiloihinsa sitä mukaa, kun saimme niitä raahattua mökkiin ja saunaan.

Ensimmäinen kokonainen päivä erämaassa meni lähes täysin laiskotellessa. Koko porukalla koiraa myöten tuntuu olevan takki niin tyhjänä, että akkujen lataaminen ei varmaankaan ole huono idea. Pakkanen on hellittänyt yhdeksään asteeseen ja lunta satelee hiljalleen. Pikkulinnut parveilevat ripustamiemme talipallojen ympärillä. Mies näki vilaukselta lähimmän naapurimme ruokailemassa rantapensaikossa. Komea hirvi oli hän.

Etupiha iltahämärissä.