Hyvästi unirytmi

Pitkällisten pohdintojen jälkeen olen tullut siihen johtopäätökseen, että joku vika on tässä kevättalvessa, kun koko ajan tuulee. Pilkkiminen ei tuiskun keskellä innosta, enkä ole päässyt hiihtämään moneen päivään, latu peittyy sitä mukaa kun jäljen ajaa. Korvaavana aktiviteettinä olen käyttänyt halontekoa. Olemme sahanneet, halkoneet ja pinonneet polttopuita pian liiterin täyteen. Toki ehkä hiihtämistä hyödyllisempää toimintaa, mutta ei läheskään yhtä koukuttavaa. Alan hyppiä pian seinille, jos tuiskut eivät kohta helpota. Lisäksi säätiedote näyttää jo sen verran lämmintä, että pelkään hiihtokelien olevan kohta ohi. Noh, polttopuuta ainakin riittää.

Välillä sattuu kohdalle myös komeampia ilmoja. Säiden lämmetessä sulapaikat joella laajenevat vauhdilla.

Halkoja kuluu kämpän lämmittämiseen yhä vähemmän säiden lämmetessä. Kaminassa ei tarvitse pitää tulia enää läheskään yhtä tiheään kun kuukausi sitten. Lisäksi kämppä lämpenee huomattavasti nopeammin ja iltaisin täytyy tuulettaa kaikilla mahdollisilla räppänöillä ja oviaukoilla, että nukkumaan mennessä lämpötila olisi siedettävä. Viime talvena vietimme kämpällä yhden touhukkaan lämmitystuuletusyön. Tein illalla kunnon tulet, mies heräsi yöllä kuumuuteen ja tuuletti pitkän aikaa. Hetkeä myöhemmin heräsin minä, totesin ympäröivän lämmön kadonneen ja tein tulet. Mies mutisi unensa läpi jotain lämmittämisen kanssa hulluttelusta. Laitoin tyytyväisenä takaisin nukkumaan ja mies taas heräsi pian tuulettamaan. Lämmönsäätely onnistuu toki näinkin, mutta ei ehkä ole se kaikista tehokkain, unen kannalta onnistunein ja onnellista parisuhdetta ylläpitävin tapa. Parempi konsti lienee pitää kaminassa pieniä tulia säännöllisesti.

Lämmin sää on johtanut myös pakastuksellisiin ongelmiin. Terassilla pakastimen virkaa toimittava kylmälakku ei suostu enää tekemään töitänsä kunnolla. Kaivoimme varjon puolelle hankeen saavin, jonka tällä lumimäärällä uskoisin toimivan pakastimena tehokkaasti vielä pitkään. Lumien sulaessa täytynee tarkastaa ruokavalio uudestaan ja siirtyä suosimaan enemmän herkullista ja ravitsevaa säilykeruokaa. Viikkojen kuluessa olemme toki jo ehtineet analysoida sisällön purkista jos toisestakin. Ehdottomaksi suosikiksi on yllättäen noussut perinteinen hernekeitto. Sipulilla ja kinkkusuikaleilla tuunaamalla siitä saa suorastaan herkullista evästä. Ei toki vastaa sitä ainoaa oikeaa, äidin tekemää keittoa, mutta on erinomainen korvike.

Kevät tuo tullessaan monenlaisia mielenkiintoisia ilmiöitä, ja uudistaa ympäröivää äänimaisemaa. Hiljaisen talven jälkeen on virkistävää seurata luonnon heräämistä. Korpit pitävät jos jonkinlaista meteliä ja syöksähtelevät taivaalla kevättä rinnassa. Riekot käkättävät pajukoissa yhä äänekkäämmin. Eilen kuuntelimme terassilla, kuinka kettu huuteli metsässä joen takana. Norjalainen Ylvis-yhtye ei ollut aivan hakoteillä ihmetellessään muutama vuosi sitten ”What does the fox say?”, eli mitä kettu sanoo? Varsin mielenkiintoisia ääniä lähtee tuosta kauniista petoeläimestä. Miehen sanojen mukaan ketun ääntely on haukkuvaa rääyntää, jossa yhdistyy koiran ja jäniksen ainutlaatuinen duetto. Sitä se kieltämättä muistuttaa. Mies totesi luonnon pitävän kohta sen verran järjetöntä meteliä, että nukkuminen alkaa olla mahdotonta. En silti vaihtaisi tätä epävireistä orkesteria liikenteen huminaan kaupungissa, ja tuskin hänkään.

Tämän keväisen ilmiön löysin lintujen ruokintapaikalta. Kiikutin itsetuhoisen toukan kauemmaksi ja tupisin sille, kuinka vaikeaa on suojella luontoa siltä itseltäänkin.

Nukkumista, tai lähinnä unirytmiä haastavat myös todella nopeasti pitenevät päivät. Säkkipimeää ei ole enää missään vaiheessa. Puolestayöstä noin kello kahteen on vielä jonkinlaista hämärää. Parin viikon kuluttua valoa riittää jo ympäri vuorokauden. Olin vielä muutama viikko sitten tyytyväinen siitä, että onnistuimme säilyttämään jonkinlaisen vuorokausirytmin. Hyvä että älysin nauttia aiheesta silloin, koska nyt se on historiaa. Nukkumaan laitetaan kun, tai jos, sattuu väsyttämään ja ylös noustaan kun ei enää väsytä. Toistaiseksi olemme saaneet kammettua itsemme ylös kuitenkin jo ennen puoltapäivää. Mies herää yleensä ensin ja keittää kahvit. Minä ryömin peittojen seasta äänekkäästi protestoiden, otsa kurtussa ja alahuuli pitkällä siinä vaiheessa kun koira tulee tarkastamaan, olenko kenties vielä hengissä.

Aamut eivät aina ole helppoja Kirallekaan.