Monenlaisia munia

Linnunpönttöprojektimme etenee hitaasti, mutta varmasti. Valmiina on kolme uutta pönttöä ja vanhat on puhdistettu ja peruskorjattu, asukkaat voivat hyvillä mielin palata kotiin. Edelliskesän pesinnät näyttivät onnistuneen hyvin kaikkien muiden, paitsi yhden telkkäperheen kohdalla. Pöntössä oli yksitoista kuoriutumatonta munaa. Onko emolle sattunut jotain, vai onko se kesken pesinnän päättänyt, ettei tästä kertakaikkiaan tulekaan mitään? Toivottavasti tulevana kesänä kaikki pienet telkänpoikaset pääsevät elämän alkuun.

Telkänpöntöstä löytyi ikävä yllätys.

Mies on meistä se, jonka työkaluntuntemus on asiantuntijatasoa. Halusin siitä huolimatta testata nikkarointitaitojani, ja koittaa kasata linnunpöntön ihan itse. Ähersin luomukseni kimpussa neljättä tuntia, miehen vihjatessa kärsivällisesti säännöllisin väliajoin, että akkukoneessa on taas pakki päällä ja siksi homma ei etene. Sain kuin sainkin lopulta pönttöni valmiiksi ja olen siitä todella ylpeä, vaikka siitä ei ehkä varsinaista luksushuvilaa tullutkaan. Toivottavasti kuitenkin asuttava. Hattua nostan niille pariskunnille, jotka päättävät yhdessä rakentaa mitään linnunpönttöä suurempaa.

Mies kaiversi pöllipöntön.
Tämän tein ihan itse. Tuosta vaan..

Kävimme viikko sitten päiväseltään pakollisen asiointireissun Rovaniemellä. Lähdimme puoli seitsemän aikaan köröttelemään kärry perässä ja jätimme kelkan välille huoltoon. Kaupungin lähestyessä alkoi vastaan tupsahtelemaan enemmän ja enemmän autoja, joissa matkustajista erottuivat pelkästään kasvomaskien takaa pilkistävät silmät. Paniikinsekaisin tuntein ajattelimme olevamme täysin alisuojautuneita ja maalailimme kauhuskenaarioita apokalyptisestä kaaoksesta autioituvassa kaupungissa. Olemme olleet poissa vasta viisi viikkoa ja tältäkö näyttää maailma nyt? Positiivista ajattelin olevan sen, että marketeissa tuskin on tungosta puolilta päivin arkipäivänä.

Itse kaupunki näytti rauhalliselta, ja niin kauniilta kuin loskassa kelluva keväinen asutuskeskittymä kaiken harmautensa keskellä vain voi näyttää. Mies heitti minut ruokaostoksille ja lähti hoitamaan omia asioitaan. Heti parkkipaikalla tajusin olleeni väärässä tungoksen suhteen. Ihmispaljous ympärillä tuntui ahdistavalta monen viikon hiljaiselon jälkeen, etenkin kun tilanne maailmalla on mikä on. Toisaalta oli helpottavaa huomata, että elämä oman erämaakuplani ulkopuolella jatkui lähes entiseen malliin. Tällä kertaa minun ei myöskään tarvinnut hävetä sitä, että erotun joukosta massiivisen säilyke- ja vessapaperikuormani kanssa – päinvastoin ylitsepursuavat ostoskärryt näyttivät olevan suorastaan trendi-ilmiö.

Näin pikaisesti toista siskoani marketissa. Vaihdoimme kuulumiset käytävällä, turvallisen välimatkan päässä toisistamme ja itkimme ensin sitä, että emme voineet halata, sitten sitä että emme olleet nähneet pitkään aikaan, seuraavaksi sitä että emme voi viettää pääsiäistä yhdessä ja lopuksi vielä sitä, että lähdimme eri suuntiin. Loppuvaiheessa mies liittyi seuraamme ja lohdutti kertomalla, että me naiset olemme juuri tuollaisia.

Auto oli ääriään myöten täynnä, kun lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Kaikkea mahdollista on taas niin paljon, että seuraavaa kauppareissua ei tarvitse miettiä lähiaikoina. Eikä ihan heti lähiaikojen jälkeenkään. Nolona kuuntelin matkalla radiosta lähetystä, jossa sanottiin, että ihmiset asioivat kaupoissa väärin ja hamstraavat turhaan. Seuraavana päivänä herättyäni katselin ikkunasta ja näin kevään ensimmäisen joutsenen. Vasta illalla purimme täyteen ahdetun reen ja koitimme sovitella kaiken ostamamme sopiviin koloihin kämpässä, kuin tetriksessä konsanaan. Täältä ei löydy enää ainuttakaan nurkkaa, jossa ei törmäisi nuudeleihin tai vähintäänkin hernekeittopurkkeihin.

Kaupunkireissun jälkeen oli hyvä palata takaisin näihin avariin maisemiin.

Sisareni olivat ostaneet minulle syntymäpäivälahjan, jonka ”vahingossa” avasin jo seuraavana päivänä, vaikka se ei aivan virallinen päivä vielä ollutkaan. Lahja oli paras mahdollinen: 37 pääsiäismunaa (mistä lienevät määrän keksineet), pullo viiniä ja herkkuja Kiralle. Mieskin oli mielissään. Hän laskeskeli kaikilla olevan hauskaa kun hän syö suklaat, Kira herkkunsa ja minä juon pullollisen viiniä. Hän voi hyvinkin olla oikeassa.

Kauhistuttavan suuri määrä munia.