Ketutus

Ketut ovat tältä keväältä hiljenneet, eikä niiden epävireistä rääkymistä kuulu enää iltaisin. Todistettavasti niitä kuitenkin yhä on: muuan rohkea yksilö hiiviskeli viime viikolla aamuyöstä kämpän liepeillä. Se yritti kylään jo aiemmin iltasella, mutta säikähti saunomistamme ja saunan terassilla jäähdyttelevää miestä ja odotteli muutaman tunnin ennen uutta yritystä. Seuraavana iltana pihaan hyppelehti rantatörmän takaa jänis. Reipas vahtikoiramme veteli sikeitä kämpän terassilla. Ketun vieraillessa aina valpas hauvamme kuorsasi sisällä. Samoin silloin, kun kämppä huhtikuussa oli kymmenien porojen piirittämä. Jos Kira sattuu olemaan hereillä, on se kyllä täysin hengessä mukana. Se juoksee kanssamme ikkunasta toiseen, kun riehumme kämpässä kiikareiden ja puhelinten kanssa, jos pihalla sattuu liikkumaan jotain mielenkiintoista. Pihalla se seuraa tiiviisti omalta terassipaikaltaan joella vipeltäviä kettuja.

Miehen kiikaroima kettu kämpän pihalla.

Räpsin pihaan saakka tohtineesta ketusta kuvia minkä kerkesin, mutta ikkunan läpi puhelimella kuvatessa laatu ei ole paras mahdollinen. Noin tuhannetta kertaa tälle reissulle kävi mielessä, josko investoisi lopulta siihen kunnon kameraan. Monta hienoa lintukuvaakin on jäänyt välistä. Tai ei varsinaisesti, puhelimeni kyllä tursuaa epätarkkoja maisemakuvia, joiden jossain reunassa näkyy epämääräinen klöntti. Koska olen kuvannut kaikkea ja paljon, en enää muista onko kyseessä oleva klöntti milloinkin lintu, kettu vai kenties poro.

Kuvasin tämän kaverin pelkällä puhelimella.

Mies vei sunnuntaina jäälle kalanperkeitä. Illalla saunoessa huomasin ketun hiippailevan niitä kohti. Se oli komea kettu paksuine häntineen ja ilmeisen valpas. Se oli selvästi päättänyt, että perkeet ovat salajuoni ja kierteli läjää kaukaa pitkän aikaa. Seurasimme mielenkiinnolla sen touhuja saunan ikkunasta ja välillä terassilta. Kettua ei metelöintimme, eikä radiosta raikaava Vesterinen yhtyeineen näyttänyt häiritsevän. Mies laittoi puhelimesta soimaan Indiana Jonesin tunnusmusiikin, joka sopi rohkean ketun puuhiin mainiosti. Vielä myöhään yöllä (tai varhain aamulla) seurasimme kettua kämpän ikkunasta ja välillä terassilta. Se kävi toisinaan mutkin pihapiirissä saakka. Pari päivää myöhemmin kuuntelimme jälleen saunassa radiota. Koska ketuista ei ollut näkynyt koko iltana vilaustakaan, päätimme vaaihtaa musiikin Vesteriseen yhtyeineen, koska se toimi hienosti viimeksikin, kun taas orkesterin vaihtuessa kettukin vaihtoi maisemaa. Muutaman Vesterisen kappaleen soitua kettu hiippaili kuin hiippailikin pian kämpän takaa kohti rantaa. Tulimme siihen tulokseen, että sillä on erinomainen musiikkimaku.

Aina valppaana. Miehen kiikareiden läpi ottama kuva.

Kuun alussa mies oli valokuvaamassa vastarannan sulassa kaakattavia hanhia. Yhtäkkiä kuvaan tallentui täysin vahingossa jäällä ilmeisesti hanhia vaaniva kettu. Hetki oli kuin suoraan Peukaloisen retkistä, jossa Smirre-kettu seurasi muuttomatkalla olevia hanhia. Kuva oli kaukaa otettu ja jälleen valitettavan epätarkka. Kämpän liepeillä on viimeaikoinä näkynyt ainakin neljä eri kettua. Kunnollisilla välineillä niistä saisi varmasti aikaan vaikka kokoillan elokuvan. Niiden touhujen seuraaminen on hauskaa puuhaa ja iltaisin olen alkanut jo automaattisesti vilkuilla joelle nähdäkseni millä suunnalla vilahtaa ensimmäinen pörröhäntä.

Nyt tohtii jo vähän poseerata. Mies otti tämänkin kuvan, kiikarit apunaan.

Jonkinlaisena ratkaisuna kameraongelmaan on toiminut kiikareiden läpi kuvaaminen. Mies alkaa olla siinä jo ekspertti, minä kuvaan lähinnä linssin reunaa. Kiikarit ovat osoittautuneet muutenkin oivalliseksi apuvälineeksi arjessa. Ruokapöytään nähden kämpän vastapäisellä seinustalla on puhelimen latauspiste. Jos on tarpeeksi nopea, näkee kiikareilla lukea puhelimeen saapuvat ja näytöllä vilahtavat tekstiviestit, ilman että tarvitsee nousta ja kävellä kaikki neljä metriä puhelimen luokse. Lievää laiskistumista havaittavissa koko sakilla vajaan kolmen kuukauden jälkeen. Kuinkakohan paljon sitä ehtii vetelöityä kokonaisessa vuodessa..?

En ole aivan varma, onko tässä merkki laiskuudesta vai luovuudesta. Huomasin veden hakemisen avannosta olevan huomattavasti mielekkäämpää, kun sen yhdistää mäenlaskuun.