Kevätlintuja ja hankala kala

Jostain syystä 5. toukokuuta oli tänä vuonna lintubongauksen kannalta erinomainen päivä. Etenkin, kun kaikki linnut tupsahtivat eteeni ilman minkäänlaista vaivannäköä. Kävimme miehen kanssa iltapäivällä pikaisesti pilkillä kämpän lähellä. Ehdin istuskella avantoni äärellä vain muutaman minuutin, kun rantakoivikosta lähti lentoon sepelrastas. Hetkeä myöhemmin ylitsemme lensi kurkiaura ja samaan aikaan kurkien alapuolelta ohitsemme liiteli piekana. Samalla reissulla näimme lentelemässä myös hanhen, joka oli sen verran kaukana, että jäi tarkemmin tyypittämättä, sekä kevään ensimmäisen västäräkin. Myöhemmin iltapäivällä kämpän terassinkaiteelle istahti mustarastas. Illalla joen vastarannalla olevaan sulapaikkaan laskeutui kaksi metsähanhea. Kiikaroidessamme hanhia kämpän ikkunasta huomasimme samassa sulapaikassa yksinäisen laulujoutsenen uiskentelemassa kaikessa rauhassa hanhien kanssa.

Riekotkin alkavat näyttää jo keväisiltä.

Edellisenä viikonloppuna näin ensimmäistä kertaa elämässäni isolepinkäisen. Vaikka olen kotoisin Lapista, tämä komea lapinharakaksikin kutsuttu lintu on onnistunut minua välttelemään. Ensikohtaamisemme ei kuitenkaan sujunut toivomallani tavalla. Havahduin kahvikuppini ääreltä siihen, kun joku pamahti ensin takanani olevaan ikkunaan, sitten edessäni olevaan ikkunaan ja lopulta kämpän terassilla kävi pölinä. Juoksimme miehen kanssa ikkunasta toiseen ja nopeasti hän äkkäsi, mistä oli kyse: lepinkäinen oli saalistuspuuhissa ja poistui teressilta talitiainen kynsissään. Se on ilmeisesti havainnut ruokintapaikalla viihtyvät pulleat tiaiset jo aiemmin, koska muutama päivä aiemmin ihmettelin, mikä harmaa lintu suhahti vauhdilla törmän takaa lintulaudan ohi säikäyttäen sekä ruokailijat, että minut. Täytynee selventää ruokintapaikan sääntöjä uudelle asiakkaalle – se on LINTUJEN ruokailua, ei LINNUILLAruokailua varten.

Alkuviikosta kiikaroimme kahta korkealla liitelevää merikotkaa. Samana päivänä lintulaudalle tuli taas uusi vierailija: pikkuvarpunen. Myös peipot ja kirjosiepot ovat löytäneet tiensä näille leveyksille. Alkaisi tuntua jo melkein kesältä, jollei jokapaikka olisi vielä täynnä lunta. Edelleen pääsee pilkille ja hiihtämään. Joki alkaa olla virtapaikoista sula ja muutamia pälviä näkyy siellä täällä. Riekot huutelevat yhä pusikoissaan ja lintujen viserrys on selvästi lisääntynyt. Aamuvirkut talitiaiset ilmestyvät ruokintapaikalle jo puoli neljän aikoihin. Päivää ei erota enää yöstä. Yöpakkaset kuitenkin jatkuvat yhä ja hidastavat kevään etenemistä.

Mies kuvasi taviokuurnan ja viherpeippoja ruokintapaikalla.

Pulmunen istahti kämpän terassille.

Kävimme viime sunnuntaina vielä pilkillä vähän kauempana kämpästä. Toivon todella, että reissu ei ollut kevän viimeinen, koska se ei osaltani ollut erityisen onnistunut. Pilkimme aluksi pitkän aikaa samassa paikassa. Saalista tuli heikosti, enkä itse onnistunut nappaamaan ainuttakaan kalaa. Vaihdoimme paikkaa, puhdistin avannon sohjosta, laitoin toukat koukkuun ja pudotin pilkin veteen niin, että siimaa oli korkeintaan jään alareunaan saakka. Jätin vavan hetkeksi maahan ja käännyin laittamaan sohjokauhaa reppuun. Samassa mies huusi, että pilkissäni on kala, johon naurahdin vastaukseksi: eihän se ollut edes kunnolla vedessa. Kääntyessäni katsomaan, näin vielä vilauksen avantoon katoavasta pilkkivavasta. En ehtinyt napata kiinni. Kertakaikkiaan käsittämättömän huono tuuri. Edellisestä paikasta ei tullut mitään ja tässä en ehtinyt saada koukkua kunnolla veteen, kun koko vapa vietiin käsistä. Tavallisesti olen vielä hyvin varovainen, enkä koskaan jätä vapaa paikalleen irrallaan. Ja tuskin teen niin tulevaisuudessakaan. Kaiken kukkuraksi pilkkini varastanut peto vei sen parhaan luottovehkeeni, jolla olen pilkkinyt koko kevään. Toivottavasti koukku ei kuitenkaan tarttunut kalaan, ettei sen tarvi loppuikäänsä raahata vapaa perässään. Reissulta tarttui kuitenkin mukaan muutama hyvänkokoinen harjus. Minäkin onnistuin saamaan vielä yhden vonkaleen toisella pilkillä. Toivoin, että se avannosta noustessaan olisi samalla palauttanut kadonneen vapani, mutta niin se ei jostain syystä kuitenkaan tehnyt.

Maisemia pilkkireissulta. Joelle ei tohdi enää mennä.