Rytmihäiriö

Tulimme viimeistä kertaa anoppilasta kelkalla kämpälle, kun toukokuuta oli viikko jäljellä. Järvet olivat vielä jäässä, joskin vesillä. Mies ajoi järvien poikki vähän lujempaa, minä istuin reessä ja puristin sylissä istuvaa koiraa rystyset valkeina. Se oli matkan helpoin osuus. Jängillä lunta oli enää vähänlaisesti, vettä sitäkin enemmän. Muutaman kerran jouduimme repimään kulkuvälineemme rekineen jängästä ja pahimmat paikat piti kiertää, mutta loppumatka vaaranlaitoja pitkin sujui mallikkaasti. Matkaan kului tavanomaiseen verrattuna varmasti nelinkertaisesti aikaa.

Edellisenä päivänä joen vastaranta oli kämpän kohdalta sula, mutta kämpän puoleinen ranta oli vielä jäässä. Palattuamme takaisin, myös kämpän puoleinen ranta oli sula ja joki jäässä enää keskeltä. Etelämpänä joet jo tulvivat, täällä jäät alkoivat vasta sulaa. Lämmitimme saunan ja kävimme jäiden seassa pulahtamassa. Kira oli ihmeissään, eikä voinut uskoa, että jäät olivat poissa. Se istui pitkän aikaa rantatörmällä ja tuijotti joelle.

”Mitä kummaa?”

Olemme käyneet lähiympäristössä kävelemässä yhä pidempiä lenkkejä sitä mukaa, kun lumet ovat huvenneet. Kira on onnessaan ja hyppelee jängillä pitkiä kenguruloikkia, ”plumps-” ja ”pläts-”äänistä voi helposti päätellä missä se menee, näkemättä koko koiraa. Sen mielestä toukokuu on selvästi kaikista parhainta aikaa. Se on myös erittäin etevä keksimään kaikenlaista puuhaa. Vein muutaman perunasäkin pohjalle unohtuneen ja itäneen perunan metsään, ja peittelin turpeella ja risuilla. Kira on ilmeisesti löytänyt kätköni, koska nyt perunoita tulee vastaan mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa ympäri pihaa. Pihapiiriä koristaa myös valkoinen nöyhtä, jota olen keräillyt talteen sen hiljalleen paljastuessa lumen alta. Nöyhtä on peräisin pehmolelusta, jonka Kira teurasti pihalle alkukeväästä.

Tässä vaiheessa olemme luopuneet aikalailla kokonaan nukkumisesta öisin. 25.5. taisi olla viimeinen pakkasyö. Mies keksi kolmen aikaan yöllä lähteä jokirantaa pitkin katsomaan, mihin saakka rannat ovat sulat. Hän ajoi kelkalla ja minä liukulumikenkäilin viimeistä kertaa tälle keväälle. Aamuyö oli todella kaunis, aurinko hiipi puidenlatvojen yläpuolelle puoli neljän aikaan. Joki oli täynnä elämää. Uskomaton määrä aivan kaikenlaisia vesilintuja ui peilityynellä joella aamun ensimmäisten auringonsäteiden kimaltaessa vedenpinnalla. Pari päivää myöhemmin teimme samanlaisen yöretken, mutta minä liikuin kävellen. Lunta ei ollut enää riittävästi liukulumikenkäilyyn. Katsellessamme joella uivia lintuja, meitä vastaan tuli kettu. Se käveli suoraan kohti, eikä ilmeisesti osannut odottaa tapaavansa rantapolulla vastaantulijoita. Meidät huomatessaan se käänsi nopeasti kurssinsa ja poistui samaan suuntaan, mistä oli tulossa. Jokivartta rysytessämme päätimme kiivetä vielä läheisen vaaran päälle katsomaan lumen alta paljastuvaa maisemaa.

Aamuyön seesteistä tunnelmaa joelta.
Kevään viimeisiä lumia.

Olemme suurella mielenkiinnolla seuranneet, kuinka linnunpönttöprojektimme alkaa kantaa hedelmää. Monessa pöntössä on ainakin vieraillut kodinetsijöitä. Ehdottomasti suosituin on kuitenkin ollut lähinnä kämppää sijaitseva telkänpönttö. Sinne on ollut tunkua niin paljon, että alan jo uskoa siihen liittyvän jonkinlaisen taikurinhattumaisen efektin. Yhtenä iltana sieltä lähti telkkä ainakin vartin välein. En ole aivan varma, montako niitä siellä lie ollut päällekkäin, koska ainoastaan yhden näin todistettavasti sinne menevän. Seuraavana päivänä samaisesta pöntöstä lähti uivelo. Vuorokautta myöhemmin näin taas telkkänaaraan lähestyvän pönttöä. Tällä kertaa sieltä pisti esiin toisen telkän äkäinen pää. Pönttöön yrittänyt lintu tyrmistyi täysin, ja mätkähti hangelle pöntön eteen. Hetken aikaa se ei selvästi ollut aivan varma seuraavasta siirrostaan, mutta lähti lopulta nolona vaappumaan kävellen kohti jokea.

Toukokuun viimeisellä viikolla myös sammakot ilmeistyivät pihapiiriin. Lunta oli siinä vaiheessa vielä melko paljon ja hangella hyppelevät sammakot eivät näyttäneet sopivan millään lailla ympäröivään maisemaan. Samaan aikaan alkoi myös nokkosperhosia ilmaantua lepattelemaan ensimmäisille pälville. Kotonani kevätperinteisiin kuuluu mahlanjuonti. Niinpä kysyin isältä ohjeet ja virittelimme miehen kanssa rantakoivuun mahlatehtaan. Toistaiseksi viritelmä on ollut tuottoisa.

Onko tässä kuvassa kesä vai talvi?

Tänä aamuna istuimme miehen kanssa aamukahvilla yhdeksän maissa illalla. Säätiedotus lupaa lämmintä ja aurinkoista alkuviikkoa, joten päätimme pyöräyttää rytmiä hieman. Haravoin pihaa aamuyöhön ja sen jälkeen lounastimme nuotiolla neljän aikoihin. Istuimme tulilla koko aamun ja katselimme joessa hiljalleen nousevaa tulvaa. Jäät alkavat olla poissa. Lämmitimme aamupäivästä saunan. Käki kukkui ensimmäisen kerran tuoden tuulahduksen kesästä. Harmiksemme saunan terassilla inisivät myös kesän ensimmäiset sääsket. Molemmat pistivät ja molemmat kohtasivat loppunsa. Miehen vanhemmat tulivat iltapäivällä veneellä kylästelemään ja lähdimme samalla kyydillä käymään maalikylissä kaupassa. Kuluneen viikon aikana on tullut kesä. Olimme ruuan puolesta varautuneet olemaan kämpällä jumissa pidempäänkin, mutta tasan viikossa keli on muuttunut moottorikelkalle suotuisasta veneellä kuljettavaksi. Nyt kello on pian 21:00 ja alkaa selvästi olla nukkumaanmenoaika.