Operaatio kanto ja muita ajantappomenetelmiä

Maaliskuun lopulta lähtien olen kuullut toistuvasti kysymyksen: ”Miten teillä kuluu siellä aika?”. Kiitos kysymästä, oikein hyvin. Vieläkään ei ole ollut tylsää hetkeä. Täytyy myöntää, että ennen muuttoa pohdin samaa asiaa ja varauduin tylsiin hetkiin kirjapinolla, käsityövälineillä, ristikoilla, palapeleillä ja kaikella mahdollisella mieleen tupsahtaneella viihdykkeellä. Tähän mennessä olen lukenut puolikkaan kirjan, virkannut muutaman isoäidinneliön ja tehnyt loppuun kymmenen vuotta sitten aloittaneeni kanavatyön. Siinä kaikki. Kevättälvella vietimme hyvin vähän aikaa sisätiloissa, nyt sisällä tulee käytyä lähinnä nukkumassa ja syömässä. Ulkona on aina tekemistä. Jokainen ahkerasti mökkeilevä voi varmasti samaistua tunteeseen.

Hurahdin kevään mittaan aikalailla taljajousiin. Jopa siinä määrin, että menin ja tilasin uuden, suuremman jousen. Odotin pakettia kuin lapsi karkkipäivää, eikä riemulla ollut rajoja, kun se lopulta tuli. Valitettavasti jousi ei ollut aivan se, minkä paketista odotin löytäväni, vaan huomattavasti raskaampi viritettävä. Koska toimituksessa oli monenlaista ongelmaa ja siinä kesti paljon kauemmin kuin piti, en halunnut enää palauttaa jousta ja käydä samaa prosessia läpi uudelleen. Siispä olen nyt illat kiskonut joustani hampaat irvessä. Onneksi siinä on kuitenkin runsaasti säätövaraa, täytynee löysätä hieman, kun lapaluuni ovat vielä paikoillaan. Ampuminen on hauskaa ja palkitsevaa, mutta jouseen liittyy niin paljon kaikenlaista säätämistä, että minun mielikuvitukseni ja hermoni eivät tahdo riittää. Niinpä kiikutan jousen aina miehelle, joka sitten fiksaa kulloisenkin ongelman. Toisin kuin alkukeväästä, enää nuolia ei ole tarvinnut etsiä kissojen ja koirien kanssa ympäri metsiä, vaan ne alkavat asettua jo mukavasti tauluun.

Siinä se nyt lopulta on.

Mies on nyt parisen viikkoa rakentanut uutta varastoa. Aina kun hän ei ole tarvinnut minua olemaan tiellä, olen keskittynyt pihamaan huoltoon. Tontilta on vuosien kuluessa kaadettu runsaasti puita, joiden kannot alkavat olla mukavasti lahonneet. Olen nyt saanut melkein kaikki kannot revittyä maasta. Osa lähti lähes potkaisemalla, osaa taas voisi verrata erittäin kivuliaaseen viisaudenhampaan poistoon. Suurimpana erona on varmaankin se, että kannon poisto sattuu enemmän selkään kuin suuhun. Kira on ollut kovasti mukana touhussa. Se rakastaa repiä kaikenlaisia risuja, mutta juurista se ei näytä niinkään innostuvan. Sen sijaan se kaivaa jo juurista tyhjentämiäni kuoppia syvemmiksi, repii tasoitetuista kohdista sammalet ja istuu tai köllöttelee kantojan jättämissä mutakuopissa. Kantojen kanssa painimisen lisäksi olen kaivanut uusia viemäreitä kämppään ja saunaan. Koska maalis-huhtikuulla satoi jatkuvasti lunta, lapiosta tuli hyvä ystäväni ja kaikenlaiset lapiohommat sujuvat jo vahvalla rutiinilla.

Saalista pihamaan uumenista.

Juhannuksena hengähdimme hieman ja keskityimme päivän verran lähes pelkästään keskikesän juhlintaan grillaten, saunoen ja mölkkyä pelaten. Juhannuksen tietämillä koko maailma tuntui puhkeavan kukkaan. Jokivarsi täyttyi valkoisena kukkivista, huumaavasti tuoksuvista tuomista sekä keltaisena hohtavista kulleroista ja rentukoista. Koivujen seassa maata alkoivat koristaa mesimarjan, metsätähden ja ruohokanukan kukat ja jängät täyttyivät tuoksuvista suopursuista, tupasvilloista ja hillankukista. Taidamme elää parhaillaan kauneinta aikaa vuodesta.

Tuomi juhlapuvussa.

Kira on ollut tavallistakin enemmän seurankipeä. Sillä selvästi tympäisee jo tutuksi tulleiden paikkojen koluaminen. Virtaa sillä kuitenkin riittää. Se onkin monena iltana vienyt minut kävelylle läheisen vaaran päälle. Illalla tarkoitan tässä yhteydessä puolenyön seutua. Vaaran päältä olemme kuunnelleet kuinka varastorakennukselta kuuluva vasaran pauke kaikuu kesäyössä, ihastelleet keskiyön aurinkoa ja hengittäneet syvään ilmassa leijailevaa koivun tuoksua. Sääskiä alkaa olla jo kiusaksi asti, mutta öisin ne katoavat kuin taikaiskusta. Päivisin lämpömittari on kohonnut reippaasti yli kahteenkymmeneen asteeseen jo reilun viikon verran ja vesi on joessakin lämmennyt jo sen verran, että pulahtamisen sijaan tohtii käydä jo kunnolla uimassa. Joessa käynkin ensimmäisenä herättyäni ja viimeisenä ennen nukkumaan menoa, sekä useita kertoja siinä välissä.

Kira nauttii yöttömästä yöstä.

Vesi on myös laskenut joessa kovaa kyytiä, järvet ovat kutistuneet ja jängät paljastuneet veden alta. Meillä on ollut kova hinku kalalle, lähes päivittäin puhutaan verkkojen laskusta, virveleistä tai perhostuksesta. Tekemistä on kuitenkin niin paljon, että kalastus on ollut pakko jättää taka-alalle. Muutamia kertoja olemme käyneet rannassa vispaamassa. Tänään päätimme korkata kalastuskauden virallisesti ja lähteä yöllä virvelöimään. Toimme muutama viikko sitten suppilaudatkin kämpälle. Pitkän aikaa ne joutuivat odottamaan pusseissaan saunan eteisessä. Vasta muutama päivä sitten suppailimme ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Onneksi kesä on täällä vasta aluillaan, emmeköhän vielä ehdi viettämään aikaa myös harrastusten parissa.

Virvelit ovat jo lähtövalmiina.