Västäräkeistä vähäsen

Vesilinnut alkoivat vähetä näköpiiristämme sitä mukaa kun jokeen ilmeistyi enemmän sulapaikkoja. Muutama telkkäpari, uiveloita sekä satunnaisesti koskeloita on enää uiskennellut kämpän edustalla. Välillä ohitse lentelee vielä hanhia, joutsenia ja kurkia. Pikkulintuja näkyy lähistöllä kuitenkin vielä runsaasti ja kovasti heitä tuntuu laulattavan ympäri vuorokauden. Ehdottomasti hauskinta kuunneltavaa ovat sinirinnat. Niistä lähtee niin kummallisia ääniä, että välillä pitää pysähtyä ihmettelemään, onko kyseessä varmasti luontokappale, vai jokin mekaaninen laite. Olen melko varma, että viereisen jängän reunalla pesii sinirintapari. Ohi kävellessä naaraslintu lehahtaa usein lentoon ja istahtaa joka kerta saman tunturikoivun oksalle. Myös västäräkkipariskunta on vieraillut ahkerasti pihamaalla ja toivon myös niiden pesivän jossain lähistöllä.

Västäräkki poseeraa pihakoivussa.

Kesä alkoi tarkalleen kesäkuun ensimmäinen päivä. Lämmintä oli päälle 20 astetta ja aurinko paistoi. Veneillessämme ensimmäistä kertaa tälle kesälle kämpän suuntaan, vastaan tuli vielä muutamia jäälauttoja. Ne kaikki näyttivät olevan jäänteitä ladustani. Ensimmäisen kesäpäivän kunniaksi kävin joessa pulahtamassa ilman saunaa. Havaitsin kuitenkin hyvin pian, että veden lämpötila ei kesästä huolimatta juurikaan eronnut siitä, mitä se oli juomavesiavannossa maaliskuussa. On uskomatonta, miten äkkiä vuodenaika vaihtui. Viimeisen kelkkamatkan ja ensimmäisen venematkan välillä ei ollut montaa päivää. Nyt puissa alkaa olla jo lehdet ja maasta puskee esiin pientä vihreää kasvillisuutta.

Siinä kelluu pätkä latua. Useita kilometrejä alkuperäistä sijaintiaan alempana joella.

Mies huomasi eräällä venematkalla jokitörmällä katiskan, jossa räpisteli keltavästäräkki. Katiska oli jätetty rannalle luukku kiinni niin, että lintu oli päässyt sisään, mutta ei enää ulos. Kaivoimme sen katiskan uumenista ja tarkastimme, ettei se ollut loukkaantunut. Lintu pääsi ehjänä pois ja viserteli pyrähtäessään lentoon. Lopuksi käänsimme katiskan niin, ettei sama vahinko pääse tapahtumaan uudelleen.

Keltavästäräkki lähdössä vapauteen.

Kiralla on niin paljon touhua, että sitä pitää nykyisin aivan houkutella sisälle nukkumaanmenoaikaan. Aiemmin se köllötteli mielellään terassin sohvalla, nyt se ei malta edes istua hetkeksi alas, vaan tonkii rantapenkereitä, kahlaa vedessä, ihmettelee myyriä ja sammakoita ja kantelee risuja edestakaisin. Lintujen, myyrien, sammakoiden ja mutaisen koiran lisäksi muita eläimiä ei ole lähistöllä näkynyt. Kettujen polku joen ylitse lähti jäiden mukana ja ketuilla taitaa olla nyt muutenkin tärkeämpää tekemistä kuin pyöriä kämpän nurkilla. Anoppilan pihalla pyörii muutama jänis, joista Kira on kovin kiinnostunut. Olemme kuitenkin saaneet sen koulutettua jättämään jänikset rauhaan. Niinpä se tyytyy kiltisti katselemaan pää kallellaan niiden touhuja.

Pihajänis.
Jänisvahti.

Tulva on noussut joessa hitaasti, mutta varmasti. Nyt korkeista rantatörmistä ei ole enää tietoakaan ja pienimmät saaret ovat jääneet veden alle. Vesi hiipii hiljalleen kohti nuotiopaikkaamme, saa nähdä, kuinka sen käy. Mies on raivannut lähiympäristöä ja monena iltana olemme istuskelleet nuotiolla risuja poltellen. Homma tuntuu jokseenkin turhalta, koska nuotiopaikan vieressä oleva risukasa ei näytä hupenevan, päin vastoin. Jos keko kasvaa vielä pitkäänkin, joudun ehkä takavarikoimaan moottorisahan, ennen kuin risuläjä valtaa koko jokinäkymän. Saha on ollut ahkerassa käytössä koko sapatin ajan. Puiden kaatamisen ja polttopuuprojektin lisäksi mies on taituroinut pölkystä riekon ja eräänä iltana kyllästyttyään polttamaan risuja, hän päätti tekaista jätkänkynttilän. Tällä hetkellä saha huutaa pihalla valmistellen uutta varastoa.

Taidetta puusta.
Jätkänkynttilä kesäyössä.

Mahlatehtaamme tuotanto nousi kuun alussa huimasti ja lisäsimme tuotantokapasiteettia kolmella uudella toimipisteellä. Koska tulvavesi ei juomana ole siitä herkullisimmasta päästä, on mahlan kysyntä ollut myös kasvussa. Olemme lipittäneet sitä useamman litran, mutta nyt alkaa vaikuttaa siltä, että tehdas on pian suljettava. Vielä pari viikkoa sitten kirkkaana virtaava koivunmahla alkaa muuttua himmeäksi ja harmahtavaksi, eikä makukaan ole enää kovin miellyttävä. Lisäksi tulviva joki uhkaa pian myös tuotantovälineistöä ja vaikeuttaa huomattavasti tehdasalueella kulkemista.

Ensimmäinen mahlantuotantoyksikkö toiminnassa.