Heinäkuu alkaa olla takanapäin, eikä voi kuin ihmetellä mihin se kesä vilahti? En ehtinyt lukea kirjaa riippukeinussa, tai löhöillä laiturilla auringossa. Kesä on kuitenkin ollut tapahtumarikas ja tiedä vaikka elokuu toisi vielä mukanaan läjäpäin lämpimiä päiviä. Ja ainahan voin säästää mukana raahaamiani kirjoja syksyyn ja nauttia niistä pimeinä iltoina villasukat jalassa ja tuli takassa. Illat alkavat selvästi jo hämärtyä ainakin Sallan leveyksillä. Toisaalta se harmittaa, toisaalta taas iltaisin on mukava rauhoittua paikalleen, eikä säntäillä valonsäteiden voimalla pihalla aamuyöhön.

Hillajängällä huhkimisen lisäksi olemme lopulta ehtineet myös suppailemaan. Kira alkaa olla jo suppailussa ammattilaistasoa ja hyppää kyytiin jo ennen kuin laudat on saatu kunnolla vesille. Sen poisjättäminen ei ole vaihtoehto. Jos se jostain syystä unohtuu rannalle, ui se takuuvarmasti niin kauan, että saavuttaa laudat ja kiipeää kyytiin. Helteellä koira on helppo jäähdyttää heittämällä sille keppiä veteen. Haittapuolena on se, että heittävä osapuoli on vaarassa läkähtyä lämpöhalvaukseen, koska Kiran mielestä kepin hakeminen on vain osa leikkiä. Hauskinta touhua on karata kepin kanssa ja juoksuttaa ihmisriepua. Mitä meni heittämään hyvän kepin hukkaan. Pari päivää sitten Kiralta tipahti pallo veteen. Mies heitti palloa kepillä, osoittaakseen missä kohtaa se vedessä on. Pallon sijaan koira toi rannalle kepin.

Innoissani halusin esitellä miehelle paikallisia nähtävyyksiä. Niinpä laskimme suppilaudat vesille ja purjehdimme kotipaikastani Hirvasvaaralta Oulankajokea pitkin naapurikylän, Aholanvaaran puolelle katsomaan maailman suurimpien hiidenkirnujen joukkoon lukeutuvaa Juomapataa. Vaikka paikka on yleinen retkeilykohde opasteineen, en ole eläissäni törmännyt siellä ainoaankaan kulkijaan ja markkinoinkin sitä miehelle rauhallisena luontokohteena. Rantauduimme hiidenkirnujen läheisyyteen ja lompsimme parisataa metriä hiidenkirnuille. Täsmälleen samaan aikaan Juomapadan välittömään läheisyyteen laskeutui ryhmä turisteja kameroineen ja kovaäänisine teineineen. Koska mökkihöperyys alkaa aiheuttaa jo lievää ihmiskammoa, vetäydyimme hämillämme syrjään ja tutkimme kohdetta tarkemmin vasta ihmispaljouden kaikottua. Seuraavana päivänä kotitaloni pihaan kurvasi auto, jonka matkustajat utelivat reittiä hiidenkirnuille. Hämmästyttävää ja hienoa, kuinka niin syrjäisestä kohteesta on yhtäkkiä tullut näinkin suosittu. Ilmeisesti kotimaanmatkailu on todellakin kasvattanut tänä kesänä suosiotaan.

Kesä on tarjonnut paljon kauniita maisemia ja erityisesti kotikylässä lapsuusmuistot palaavat mieleen. Tänään kipaisin paljasvarpain naapuriin kylästelemään. Oikaisin peltojen poikki, aivan kuin reilu parikymmentä vuotta sitten, ja muistelin kuinka niityillä aikanaan laidunsivat setäni lehmät. Naapurin poikien kanssa karkasimme uimaan aina kun vanhempien silmä vältti. Lampaat määkivät yhä jokivarressa ja aurinko paistoi aivan kuin lapsuuden kesinä. On se jännä, miten silloin paistoikin aina aurinko, eikä vettä satanut koskaan..

Ehdottomasti suosituinta kesäpuuhaa meillä on tänä kesänä ollut uiminen ja saunominen. Niistä ei ole tingitty, vaikka aikataulu olisi ollut kuinka tiukka. Hyvin harvana iltana on saunominen jäänyt kokonaan välistä. Näinä kertoina se on korvattu uimisella. Sisäsaunoja olemme harrastaneet ainoastaan pakon edessä. Kaupunkikaksiossa asuessamme saunominen jäi kesäisin yleensä kokonaan välistä, koska kuumassa kopissa istuminen ilman kunnollista uinti- tai jäähdyttelymahdollisuutta ei ole järin elämyksellistä. Tähän mennessä olemme löylytelleet viidessä eri saunassa ja toivon mukaan määrä kasvaa vielä ainakin yhdellä mökkisaunalla. Tällä hetkellä ahkerimmassa käytössämme oleva mökkisauna on tuottanut päänvaivaa useana kesänä. Se on niin suuri, että tarpeeksi tehokasta kiuasta on ollut hankala löytää. Niinpä perheessämme suosittua kesäpuuhaa onkin ollut kiukaiden siirtely kämpältä toiselle. Usean eri kiukaan jälkeen suuren saunan kiukaaksi valikoitui se aito ja alkuperäinen, jota ei koskaan olisi tarvinnut saunasta poistaa.