Kuinka selvitä sapatista

Olen nyt pian kahden viikon verran nauttinut hienoista keleistä ja kuutamoöistä sängyn pohjalla. Jonkin sortin virustauti on jyllännyt kehossani, kuumeillut aaltoillen ja vienyt kaikki voimat. Tauti alkoi kamalalla palelukohtauksella kämpällä. Saunan jälkeen mies vilvoitteli kuumissaan ja minä kiskoin vieressä täristen villahousuja ja -sukkia jalkaan. Seuraavana päivänä tulin veneellä kuumeisena ja toppatakkiini kääriytyneenä anoppilaan pitämään sairastupaa. Mystistä on, mistä olen erämaassa moisen taudin onnistunut hankkimaan, olisiko lie kyseessä myyräkuume? Korkean kuumeen vuoksi minut kuitenkin testattiin äärimmäisestä epätodennäköisyydestä huolimatta sen tämänhetkisen pelottavimman mörön varalta, eikä kyseessä ollut COVID-19. Ensimmäiset päivät tuijottelin ikkunasta upeaa auringonpaistetta ja mietin haikeana metsässä kypsyviä puolukoita. Muutamien päivien kuluttua sää kuitenkin heikkeni ja vesisateet lievittivät hieman kaipuutani metsään. Välillä olin varma, että ulkona sataa lunta. Aloin kuitenkin epäillä kuumehoureisen mieleni tekevän tepposet ja tarkistin asian. Ilmassa leijui kuin leijuikin uskomaton määrä valkoista höttöä, mutta se ei ollut peräisin taivaalta, vaan maitohorsmista.

Tässä tiivistettynä kuluneen viikon tunnelmat.

Moni on kysellyt, kuinka pärjäämme taloudellisesti elämäntapamme kanssa. Nyt onkin loistava hetki kirjoittaa siitä hieman, koska reiluun viikkoon ei ole tapahtunut kertakaikkiaan yhtään mitään. En ole ikinä ollut kovin tarkka huolehtimaan taloudestani, mutta en silti tuhlarikaan. Nyt menoja on kuitenkin seurattava tavallista tarkemmin. En ole laatinut tiukkoja viikko- tai kuukausibudjetteja, vaikka se todennäköisesti olisi erinomainen idea. Sapatin alussa tipahdimme molemmat tyhjän päälle, joten ilman minkäänlaisia säästöjä emme olisi mitenkään onnistuneet luopumaan työelämästä. Seuraava askel oli molempien autojen laittaminen seisontaan. Omista tuloistani auto nieli suuren osan, vaikka ajokilometrejä kertyikin suhteellisen vähän. Pohjois-Suomessa auto on kuitenkin lähes pakko omistaa pitkien välimatkojen ja huonojen joukkoliikenneyhteyksien vuoksi, enkä ole ainakaan toistaiseksi harkinnut luopuvani omastani kokonaan.

Ennen muuttoa teimme muutamia pieniä hankintoja: ostimme jokusen uuden vaatekappaleen, kalastusvehkeen ja mökille tarvittavan pikkutavaran. Muuttaessamme erämaahan kuluja kertyi lähinnä polttoaineesta ja kuivista haloista, joita meidän täytyi ensialkuun ostaa. Sapatin mittaan olemme kuitenkin kuivatelleet vanhoja sahattuja runkoja ja uusia on tullut tiuhaan tahtiin, joten puihin ei rahaa enää tarvitse kuluttaa. Muut menomme ovat pieniä ja yksinkertaisia. Rahaa meillä kuluu ruokaan, puhelinlaskuihin, polttoaineeseen (kesällä veneessä ja talvella kelkassa) sekä suoratoistopalveluihin. Ennen muuttoa luovuimme yhtä lukuunottamatta kaikista suoratoistopalveluista. Myöhemmmin aloimme kuitenkin haalia niitä takaisin ja monesti tuijotamme pientä ruutua iltaisin ennen nukahtamista, silloin kun netti sattuu toimimaan. Erityisen kiitollinen olen ollut kaikenlaisista katselumahdollisuuksista nyt sairastaessani. Jopa lukeminen tuntui kovassa kuumeessa liian raskaalta.

Tästä läjästä löytyy mustaa valkoisella jokaisesta helmikuun jälkeen hankkimastani vaatekappaleesta, kalastusvieheestä, hernekeittopurkista ja kauraryynipaketista.

Harrastuksiin saa rahaa palamaan myös erämaassa, mutta niiden olemassaolo tekee elämästä mielekkäämpää kaikkialla. Innostuttuani jousiammunnasta, onnistuin tekemään suuren loven tiliini. Leijonanosan kaikista kuluistamme nielee kuitenkin ruoka. Sen kanssa voisin olla paljon tiukempi, myönnän sen. Vaikka heräteostoksia on mahdoton erämaassa tehdä, kauppakäynneillä seuraan turhan usein mielihalujani ja hamuan karkkihyllyltä kaikkea sokerista ja turhaa. Luonto ojentaa kuitenkin ruoka-asioissa auttavan kätensä tarjoamalla kalaa, lihaa ja marjoja. Kaikki kokkaamani ruuat syömme viimeistä murua myöten. Olen havainnut, että kaikista mahdollisista tähteistä saa paistinpannulla pyöräyttämällä pyttipannua. Tadaa! Hernekeittoa en ole vielä testannut, mutta kaikkea muuta kyllä. Sapatin aikana olemme kehittäneet myös erikoisherkun – sapattileivän. Sapattileipänä toimii jälkiuuniruisleipä, johon lastataan levitettä, reilu kerros juustoa, pari siivua meetvurstia, raakaa sipulia ja sinappia. On hyvää ja pitää nälän loitolla seuraavaan ateriaan.

En ole koskaan ollut intohimoinen shoppailija, koen harvoin todella tarvitsevani yhtään mitään ja ahdistun liian suurista tavaramääristä. Tälläkin hetkellä minulla on tarpeeksi kaikkea. Mies on ilmeisesti tullut tahollaan samaan lopputulokseen, ainakin vaatteidensa suhteen. Muuttaessamme erämaahan, jännitin uunoturhapuromaista ilmiötä, jossa kaikki miehen kotiseudulla liikkuvat muistuttavat häntä ulkonäöltään. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut. Sen sijaan mies on itse samaistunut vaatevalinnoissaan kyseiseen hahmoon kiitettävän hyvin. Hyvähän se on tietysti käyttää vaatteet tarkasti loppuun saakka, se on selvää säästöä.

Kuva puhukoon puolestaan.