Maisema vaihtuu

Parin viikon sairastelun jälkeen palasin lopulta torstaina takaisin erämaahan. Sillävälin maailma oli muuttunut täysin ja maisema vaihtanut väriä. Tuntui mahtavalta istahtaa pitkästä aikaa veneeseen ja tuntea viileä syystuuli kasvoilla. Kesäkämpälle oli myös ilmestynyt uusi hieno terassi miehen ja isänsä toimesta sillä aikaa kun olin maannut sängyssä pohtien mitä ohjelmaa katsoisi, ja moneltako TV:stä tulee Harry Potter.

Muista kerätä ainoastaan tuntemiasi sieniä! Tämä on niitä harvoja, jotka tunnen.
Tuttu metsä oli yllättäen vaihtanut väriä.

Viivyimme tällä kämpällä ainoastaan yhden yön verran. Seurasin aitiopaikalta, kuinka remonttikaksikko viimeisteli terassin rappusia. Television turruttama mieleni selosti tapahtumaa, kuin olisin seurannut livenä Huvila & huussi-ohjelmaa. Välillä kävin istumassa jokaisella vastaantulevalla mättäällä, nautin auringonpaisteesta ja rohmusin kaksin käsin puolukoita suuhuni. En edes suuremmin pidä puolukoista, mutta ilmeiseti kehoni käski imeä sisäänsä kaikki mahdolliset vitamiinit. Seurasin myös suurella mielenkiinnolla kalansavustusoperaatiota nuotiolla suuressa padassa. Hetkeä myöhemmin söin yhtä suurella mielenkiinnolla padasta paljastuvia herkullisia savukaloja.

Taikajuomapata pöhisee.
Lopputuotteena ei ollutkaan taikajuomaa, mutta hyviä olivat nämäkin.

Perjantaina oli jälleen muutto edessä. Kasasimme taas veneen täyteen monenlaista tavaraa moottorisahasta hulavanteeseen ja sorkkaraudasta virveleihin. Hyviä vehkeitä kaikki. Appivanhemmat olivat edellisenä päivänä kuskanneet jo yhden veneellisen verran tavaroitamme talvileiriin ja meillä oli edessä enää loppurutistus. Luonnollisesti muutto ei kuitenkaan sujunut mutkattomasti – perämoottoriin oli päässyt vesisateiden jälkeen tankista vettä ja ensimmäisen lähtörytinän jälkeen löysimme itsemme ajelehtimasta väärään suuntaan jokea. Ei auttanut kuin soutaa takaisin rantaan. Mies sai kuitenkin moottorin pian toimimaan ja seuraavalla yrityksellä ajoimme täyttä höyryä talvileiriin.

Ruskaa kelpaa katsella myös veneperspektiivistä.

Oli ihana palata takaisin kämpälle, josta sapattimme alkoi. Tuntui kuin olisi palannut kotiin reissun- ja työntäyteisen kesän jälkeen. Aloin välittömästi järjestellä ja purkaa tavaroita laukuista omille paikoilleen. Vaikka kesä on ollut mahtava ja eloisa, nyt on oikea aika rauhoittua hetkeksi aloilleen. Enää ei tarvitse etsiä joka ikistä vaatekappaletta laukunpohjalta, vaan tiedän mistä mitäkin löytyy. Ympärillä on oma rauha ja tutuksi tulleet maisemat. Ja parasta ikinä: jääkaappi! Niinkin pieni asia tuntuu nyt luksukselta. Nyt ei tarvitse lähteä pihalle vesisateeseen kaivamaan maitopurkkia maakuopasta erikseen joka kahville. Tämä muutto oli todennäköisesti ja toivottavasti viimeinen tälle vuodelle.

Kämpän takana kasvavat haavat olivat varistaneet metsäpolulle valtavia lehtiä.

Minun oli pakko päästä kiipeämään kämpän takana sijaitsevan tutun vaaran päälle heti seuraavana päivänä, vaikka kuntoni ei vielä ollut taudin jälkeen paras mahdollinen. Kiipesimme Kiran ja miehen kanssa rinnettä ylös ja joka askeleella maisema tuntui muuttuvan entistä uskomattomammaksi. Vaaran päältä värien kirjo oli uskomaton. Istahdin kalliolle ja tuijotin vuorotellen joka suuntaan. Aivan kuin olisin istunut keskellä kauneinta mahdollista maalausta. Vihreät männyt täplittivät siellä täällä punaisen, oranssin ja keltaisen värittämää maisemaa, jonka keskellä kimalteli sininen joki ja kaukana horisontissa maiseman rajasivat siniharmaat tunturit.

Kuva ei tee oikeutta vaaran päältä avautuvalle maisemalle.
Riekonmarjat hehkuvat punaisina.

Ruska ja erityisesti punaisen sävyissä kylpevä maaruska tuntuvat olevan tänä vuonna harvinaisen hienot. Sukeltaessani väreillä ilottelevaan metsään, minulle tuli sama tunne kuin joskus sukeltaessani Punaisenmeren korallien keskelle. Maisemasta ei oikeastaan puuttunut muuta kuin värikkäät kalat. Hyvä niin. Siinä vaiheessa kun koivikossa alkaa uiskennella vastaan kirjavia kaloja, luulen että on aika olla jälleen yhteydessä lääkäriin.

Tämä pihlaja ei ole osannut päättää mihin väriin pukeutua.