Muuten hieno ilma..

Talvi tekee selvästi tuloaan. Hitaasti mutta varmasti. Ilma on jäähtynyt ja illat pimenneet. Olemme Kiran kanssa lenkkeilleet lähes päivittäin vaaran päälle tutkimaan hiljalleen nahkaansa luovaa maisemaa. Tuntuu että vasta hetki sitten kiipesimme samaan paikkaan kesän ensimmäisten lämpimien auringonsäteiden saattelemina tarkkailemaan, kuinka puihin ilmestyi ensin pienet silmut ja sitten yhtäkkiä kaikkialla alkoi vihertää, kunnes kirkkaanvihreä peitto peitti puut kokonaan alleen. Nyt katselen haikeana, kuinka lehdet putoilevat puista ja tulevan talven kylmät sävyt valtaavat maiseman.

Puiden sijasta lehdet löytyvät nyt polulta.

Kaunein ruska alkaa olla ohi. Viime päivien kova tuuli on tehnyt parhaansa riipiäkseen puista syksyn kirjomat lehdet ja vauhdittaakseen maiseman kaljuuntumista. Jo maaliskuulla tutuksi tullut ilmaus ”muuten hieno ilma, mutta tuulee”, on jälleen kaivettu esiin arkistoista ja sitä viljellään päivittäin. Tuuli piinasi meitä koko kevään. Kesäksi se tietysti lakkasi, jotta sääskillä ja muilla pistiäisillä olisi mahdollisimman lokoisat oltavat. Nyt se tuntuu palanneen entistä voimakkaampana. Kalalle ei tee mieli, jousiammunta ei onnistu ja pihalla puuhastelu on kylmää touhua. Muutama päivä sitten istuin nuotiolla savustamassa verkoilla saatuja siikoja ja ahvenia. Pidin isoja tulia ja tärisin silti kylmästä. Hyysäsin savustuspönttöä kaksi tuntia, koska kalat eivät tuntuneet kypsyvän millään. Lopulta hermoni petti ja arvelin alimmaisten siikojen olevan jo hiilinä pöntön pohjalla. Mitä vielä. Kalat olivat hädintuskin kypsyneet syömäkelpoisiksi. Perhanan tuuli.

Metsä kaljuuntuu kovaa vauhtia.

Työtahtimme on rauhoittunut huomattavasti verrattuna alku- ja keskikesään. Enää ei voi kukkua pihalla aamuviiteen saakka touhuten. Sekä valo, että energia loppuvat huomattavasti aiemmin. Pimeä laskeutuu jo yhdeksän maissa illalla. Ennen talvea on kuitenkin ehdittävä tehdä monenlaista. Keväällä valmistunut varasto on loppusilauksena saanut vielä portaat ja valot. Reki on maalattu ja korjattu talven koetuksia varten. Polttopuita täytyy vielä tehdä ja kesän aikana raivatut risut polttaa. Mies on toimissaan äärimmäisen luova ja keksii uusia projekteja sitä mukaa kun edelliset valmistuvat. Minä nautin kirpeistä, sääskettömistä syyskeleistä, vaeltelen Kiran kanssa päämäärättömästi lähimaastossa ja yritän varastoida itseeni viimeisten auringonsäteiden valoa. Ensimmästä kertaa vuosiin innostun myös pimeistä illoista. Iltaisin poltan monesti kynttilää, mutta vain toisesta päästä, ja keskityn lukemaan kirjoja.

Tähänkin aikaan vuodesta löytyy luonnosta monenlaista ihasteltavaa.

Kira on selvästi mielissään syksyn tulosta ja paluusta talvikämpälle. Nyt kun viimeisetkin polttiaiset ovat kadonneet, se nauttii ulkoilusta täysin siemauksin ja on joka hommassa mukana. Miehen sahatessa polttopuita, se varastaa kasasta mieleisensä rangat ja levittelee niitä pitkin pihaa. Yhtenä päivänä se oli selvästi ottanut isännästään maillia ja alkanut latomaan rankoja päällekkäin varaston eteen. Hakiessani juomavettä joesta, Kira tulee pallonsa kanssa mukaan ja parhaassa tapauksessa vedenhakureissu muuttuu hetkessä pallonongintareissuksi. Luulen, että se tekee sen tahallaan. Kaloja savustaessa Kira seuraa tarkasti jokaista liikettä ja odottaa kuola valuen tuotoksia. Miehen tarttuessa kivääriin tai haulikkoon, on Kira hetkessä hereillä, vaikka olisi juuri ollut kuinka sikeässä unessa. Vaikka sen metsästyskokemus on nuoren iän vuoksi vielä melko vähäistä, on se selvästi hyvin jujulla pääasioista. Illalla se istuu kanssamme saunassa ylälauteella ja ihmettelee, miksi pilaamme hyvät lämmöt räpimällä välillä jäisessä joessa.

Kira hautoo selvästi uusia koiruuksia.

Lintuja näkyy harvakseltaan. Jängiltä vielä muutama viikko sitten kaikuneet kurkien ja joutsenten huudot ovat vaimenneet. Muutama västäräkki sinnittelee vielä ja vitkuttelee lähtöään. Uteliaimmat talitiaiset käyvät välillä tarkistamassa, joko tutulle ruokintapaikalle olisi ilmestynyt syötävää. Veneillessä näkyy toisinaan parvi koskeloita, telkkiä tai muutamia sorsia. Riekkoja en ole nähnyt tai kuullut pitkään aikaan. Kaukaa kuuluva satunnainen pauke kuitenkin kertoo, että metsästäjiä silti riittää.

Tämä retropöntto metsän keskellä ei ole tainnut nähdä asukkaita mutamaan vuoteen.