Eeppinen erämaa

Uuden arkkisaunan myötä saunomisesta on tullut ehdottomasti yksi lempiajanvietteistäni. Eräänä iltana pari viikkoa sitten sauna matkusti kelkan vetämänä kämpälle, ja asettui joelle pilkkiarkin viereen. Välittömästihän se oli lämmitettävä, kun se kerta tänne saakka oli vedetty. Saunan lämmetessä alkoi yksi koko siihenastisen sapattivuoden upeimmista illoista. Välittömästi pimeän laskeuduttua taivas täyttyi revontulista. Ne eivät olleet niitä tavanomaisia tuhnuja, joita olemme tottuneet näkemään harva se ilta ja joita tulee vessareissulla ehkä pikaisesti vilkaistua. Se oli varmasti upein revontulinäytös tälle talvelle.

Tästä se alkoi.

Kävin kämpässä keittämässä minttukaakaota, jota siemailimme lämmikkeeksi pukuhuoneena toimivassa pilkkiarkissa. Suurimman osan saunanlämmityssessiosta vietimme kuitenkin pihalla tuijottaen revontulia niskat kenossa. Mies oli onneksi tässä vaiheessa jo täysin perillä uuden kameran kommervenkeistä ja sai räpsittyä hienoja revontuliotoksia. Minä pelasin ihmettelyn lomassa Kiran kanssa jalkapalloa, yritin ottaa muutaman kuvan, totesin, että ei tule mitään, työnsin kameran miehelle ja keskityin taas tuijottamaan näytöstä taivaalla. Sauna ehti lämmetä jo lähes turhankin kuumaksi, kun lopulta maltoimme sinne hipsiä. Ja siellä vasta riemu repesi: tähtitaivas ja revontulet näkyivät upeasti saunan kattoikkunasta. Löylyjen lämmössä näytös tuntui entistä upeammalta. Istuin ihmeissäni lauteilla ja mietin, että eihän tällaista ole missään. Olin todellakin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Se oli uskomaton elämys. Valoshow jatkui koko illan ja lopulta jouduin harmikseni luovuttamaan, kun silmäni eivät pysyneet auki enää millään. Laahustin kämppään, tekaisin meille iltapalaa ja nukahdin kylläisenä ja onnellisena mahtavan saunaillan jälkeen.

Saunakaravaani käyttövalmiina.

Arkkisauna on ainakin väliaikaisesti korvannut varsinaisen pihasaunan nyt kokonaan. Ei toisessakaan saunassa mitään vikaa ole, mutta uuden saunan löylyt tuntuvat olevan taianomaisen pehmeät. Suurena bonuksena on myös helppous: vesiä ei tarvitse kantaa avannosta ylös jyrkkää jokitörmää, vaan saunavedet voi pumpata suoraan astioihin vaikka saunan lattian pilkkireijästä. Kätevää. Maisemaikkunatkaan eivät juuri haittaa saunaelämystä. Eilen meillä oli jälleen saunailta. Kävimme aiheesta lyhyen keskustelun, joka meni kutakuinkin näin:

Mies: Kumpi sauna tänään?

Minä: Arkkisauna.

Mies: Selvä, miepä käyn hakemassa.

Todella kätevää. Kiran mielestä levottomat rakennukset ovat kuitenkin täysin luonnottomia – rakennusten kuuluisi pönöttää paikallaan, eikä siirtyä ihmisten mielihalujen mukaan minne sattuu. Vaikka se oli illalla itse mukana siirtämässä arkkisaunaa rantaan, aamulla se ei voinut millään käsittää, miksi sauna on yhtäkkiä vaihtanut paikkaa. Sillä meni pitkän aikaa käsittää, että sauna on nyt asettunut mökkirantaan, eikä se siitä haukkumalla muutu. Saunailtoinakin se menee automaattisesti odottamaan mökkisaunan portaille sisäänpääsyä, vaikka on juuri pantu arkkisauna lämpiämään.

Näitä ei kyllästy tuijottamaan.

Saunan siirtelyn lisäksi olen viime aikoina törmännyt muihinkin, ehkä vähän epätavanomaisiin keskustelunaiheisiin. Tänä aamuna puhuimme siitä, joko jääkaapin voisi laittaa päälle. Kevät tulee, mikä on aivan mahtavaa, ja sen myötä auringonvalo on lisääntynyt niin paljon, että virtaa riittää jo jääkaappiin. Tämä ei sinänsä vielä ole kovin erikoista, mutta keskustelu kulminoitui siihen, missä jääkaapin ovi mahtaa olla. Se minulla ei vielä tähän mennessä ole ollutkaan hukassa. Jääkaappi on toiminut talven ajan ylimääräisenä hyllykkönä, kun siitä ei muutakaan iloa ollut. Ovi löytyi onneksi varastosta ja pian joka-aamuinen kylmälaukkuralli eväiden kanssa on ohi.

Kaikenlaisissa paikoissa sitä joutuukin asumaan.

Ensi viikolla tulee tasan vuosi sapattivuoden aloittamisesta ja erämaahan muutosta. Mihin se oikein katosi? En ole vielä ehtinyt edes kunnolla sisäistää sitä ajatusta, että asumme nyt oikeasti täällä. Uskomatonta. Koska emme koe päässeemme vielä erämaan kanssa edes alkuun ja koska tilanne maailmalla on mikä on, päätimme jatkaa sapattia vielä ennalta määrittelemättömän ajan. Loppuelämän ratkaisu nykyinen elämänmuotomme tuskin on, mutta tällä hetkellä tulemme päätöksemme kanssa toimeen sen verran hyvin, että emme aio kiirehtiä aivan heti mihinkään. Paljon on vielä kokematta.

Miksi lähteä, jos voi iltaisin nukahtaa tähän näkyyn?