Tuttuja tiaisia

Olemme puolentoista kuukauden tauon jälkeen suorittaneet onnistuneen paluun kämpälle. Tai sinällään paluu ei ollut niinkään kovin onnistunut, mutta perille päästiin. Kovista pakkasista huolimatta järvet olivat pahasti vesillä. Asiaan vaikuttanee se, että Sallaan lähtöni jälkeen lunta on tullut lisää puolisen metriä. Jäimme kuorman kanssa vähän väliä kelkalla kiinni ensimmäiseen järveen ja uskoni meinasi loppua jo ennen kuin kylän valot jäivät taakse. Appiukko oli onneksi mukana toisella kelkalla ja lopulta onnistuimme rypemään rannalle asti. Alun uppoilun jälkeen loppumatka meni onneksi mallikkaasti.

Melkoisen hyinen näkymä oli tauon jälkeen kämpän ikkunoista.

Sillävälin kun minä vietin aikaa kotona Hirvasvaaralla ja reissasin ympäri Lappia, mies oli rakentanut peräkärryllä ja kelkalla liikuteltavan saunan. Lähtömme kämpälle viivästyi hieman, koska sauna piti saada siihen malliin valmiiksi, että pääsimme sitä testaamaan. Odottaminen kannatti, löylyt olivat erinomaiset ja vielä hieman keskeneräinen sauna toimi yli odotusten. Saunassa on talvisin myös pilkkimahdollisuus, jota emme kuitenkaan vielä päässeet testaamaan siitä syystä, että anoppilan pihamaalla pilkkiminen olisi ollut todennäköisesti melko turhaa. Saunan kattoikkunasta yritin tiirailla höyryn läpi lähes täytenä möllöttävää kuuta, mutta harmikseni se piiloutui juuri sopivasti pilviverhon taakse.

Uusi sauna.
Testikäyttö.

Saavuttuamme kämpälle, säntäsin lähes ensitöikseni tarkastamaan linnunruokatilanteen. Jätin niille ennen lähtöämme runsaasti talipalloja ja rasvatankoja ja lintulaudan täyteen siemeniä. Mies on käynyt lisäämässä niille evästä pariin kertaan tauon aikana, mutta koska pakkasta on ollut välillä lähemmäs neljäkymmentä astetta, olin silti huolissani ruuan riittämisestä. Lintulauta oli typötyhjä, mutta talipalloihin ja rasvatankoihin ei juurikaan oltu kajottu. Hanki oli koskematon, eikä missään näkynyt pieniä linnunjälkiä. Seuraavana aamuna kyttäsin ikkunasta nähdäkseni edes vilauksen tiaisesta. Lopulta ne saapuivat. Iltapäivästä lintulaudalla kävi jo kova kuhina ja talipallotkin näyttivät jostain syystä nyt maistuvan. Missä lienevät luuranneet sen ajan, kun olemme olleet poissa. En ole vielä saanut laskettua, ovatko kaikki hömötiaiset tallessa, mutta suurin osa ainakin näyttää onneksi olevan. Lapintiaiset ovat suorastaan lisääntyneet kahdella ja niitä on nyt neljän sijaan kuusi. Myöhemmin päivällä kokeilin, muistavatko ne minut vielä. En ehtinyt seisoa pihalla kuin hetken pähkinärouheeni kanssa, kun ensimmäinen tiainen tuli syömään kädestäni. Kyllä ne muistivat.

Kaikkialle kasaantunut lumi piti huolen siitä, että ensimmäinen päivä kämpällä sujui vauhdikkaasti. Lapioin neljä tuntia ympäri pihaa, ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Mies tamppasi sillä välin kelkalla pihapolut kulkukelpoisiksi. Vesiavanto ei kuitenkaan ollut jäätynyt eristävän kannen ansiosta täysin umpeen, mikä oli positiivinen yllätys. Kämpällä oli vielä täysi joulu ja illan vietin kasaamalla koristeita laatikoihin. Taisi olla jo aikakin, elettiinhän tammikuun viimeistä päivää. Seuraavana päivänä lumirieha jatkui pudottelemalla katoilta lumia ja ajamalla lisää jälkiä joelle. Kira on tietysti ollut kaikissa pihatouhuissa mukana, välillä se juoksi kelkan perässä ja välillä yritti ottaa kiinni lapiosta lentäviä lumisuihkuja. Palatessani Sallasta, se suhtautui minuun aluksi kohteliaan varautuneesti. Minulla oli tietysti ollut kova ikävä ja hellin sitä illan mittaan herkuilla ja uudella retuutettavalla pehmolelulla. Illalla Kira tuli jo kainaloon nukkumaan, eikä tuntunut edes muistavan, että olen ollut pitkään poissa.

Jaha, lapio heilumaan.

Tammikuun jäätyä taakse, on mukava alkaa seuraamaan päivän pitenemistä ja odottelemaan keväthankia saapuviksi. Päivä on jatkunut jo reiluksi, valoisaa on jo aamulla kahdeksan aikoihin, pimeä tulee vasta viiden jälkeen. Ilmat ovat olleet pääasiassa pilvisiä ja lumisateisia, mutta muutamana päivänä on aurinkokin näkynyt. En silti valita, koska ulkoilukelit ovat kuitenkin olleet kohtuullisia, eikä ainakaan viime päivinä ole ollut kovia paukkupakkasia. Sisälläkin tarkenee ihan mukavasti. Tätä kirjoittaessani sisämittari näyttää kylmimmässä nurkassa +28,8 astetta ja lähellä kamiinaa näkyy olevan miellyttävät +36 astetta. Tarkoituksenani oli tarttua kirjaan, mutta taidan sittenkin kipaista ensin pihalla jäähdyttelemässä. Ostin ennen joulua muutaman uuden kirjan, yhden olen ehtinyt lukea ja kaksi niistä odottaa vielä avaamattomina hyllyssä. Lapioinnintäyteisen päivän jälkeen uuden kirjan avaaminen on juuri nyt parasta, mitä tiedän.

Tervetuloa helmikuu, tähän mennessä vaikutat ihan mukavalta!