Puoli kuuta peipposesta

Pohjolan kevät etenee huimaa vauhtia. Lunta on kuluneena talvena ollut huomattavasti edellisvuotta vähemmän ja se tuntuu katoavan aivan silmissä: pälviä näkyy jo siellä täällä ja latukin alkaa muistuttaa pujottelurataa lumesta esiin puskevine pajuineen. Riemukseni kevät toi kuitenkin tullessaan myös hankikelit ja mikäpä voisi olla sen mukavampaa suksivalle ihmiselle. Hiihtoharrastustakin hauskempaa on kuitenkin lintujen kevätmuuton seuraaminen. Pulmuset saapuivat huhtikuun alussa ja myös ainakin laulujoutsen ja peippo ovat löytäneet tiensä näille leveyksille. Talitiaiset ovat jostain syystä yhtäkkiä aktivoituneet ravinnonetsinnässä ja niiden määrä pihapiirissä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Koko talven ainoana lajiaan ruokintapaikalla edustanut talitiainen on nyt saanut seurakseen toistakymmentä lajitoveria.

Maaliskuussa lisäsimme ruokintapaikalle toisenkin lintulaudan ja se tuli kyllä tarpeeseen.
Peippo se on, vaikka kuva ei aivan paras mahdollinen olekaan..

Lintujen talviruokinta jatkuu kämpällä yhä. Laskeskelin tähän mennessä tarjoilleeni ruokintapaikan asiakkaille 14 kiloa auringonkukansiemeniä, 2 kiloa rouhittuja pähkinöitä, 4 rasvasiemenseostankoa, 20 talipalloa, pari kiloa kuuta ja muutamia anopin askartelemia rasvasiemenseoksia. Kevään edetessä linturavintolan asiakasmäärä on kasvanut huomattavasti ja ruuan menekki sen mukana. En raski lopettaa ruokintaa vielä, vaikka ilmassa lentelevien ja hangelle matelevien hyönteisten määrä viittaisi siihen, että ruokaa on jälleen luonnossakin tarjolla. Lintujen seuraaminen on koukuttanut minut niin totaalisesti, että en tiedä kuinka pärjään kesän ilman tiaisiani. Istuin eilen pihalla kamerani kanssa ja polvelleni istahti tuttu lapintiainen. Se tuijotteli minua hetken, päätään kallistellen ja jatkoi sitten matkaansa lintulaudalle. Ne ovat niin tottuneet meihin, että pitävät meitä jo osana ruokintapaikan kalustoa.

Talipallojen suosio ruokalistalla on vaihdellut pitkin talvea. Talitiaisten vallatessa alaa, pallot menevät hyvin kaupaksi.

Kuten joka kevät, lintuinnostus minussa nousee aivan uusiin sfääreihin. Pidimme miehen kanssa viime vuonna lintuluetteloa näkemistämme lajeista. Tänä vuonna osallistun BirdLife Suomen järjestämään100 lintulajia -haasteeseen, jossa tarkoituksena on tämän vuoden aikana havaita siis 100 erilaista lintulajia Suomessa. Haaste ja ohjeet löytyvät täältä: https://www.birdlife.fi/lintuharrastus/100lintulajia/ Oma listani on vielä melko tynkä, siinä taitaa tällä hetkellä olla vasta 23 lajia. Olen kuitenkin varma, että kunhan loputkin muuttolinnut ehtivät tänne saakka, saan listani viimeistään kesän aikana täyteen.

Taviokuurna poseeraa nuotiopaikalla.

Kevätmuuton lisäksi yksi varmimmista kevään merkeistä on se, että pilkkiarkki on löytänyt tiensä jäältä vankemmalle maaperälle. Heti arkin lähdettyä huomasin variksen marssivan päättäväisin askelin latua pitkin kohti paikkaa, jossa pilkkiarkki sijaitsi. Ilmeisesti se etsi pilkkimisen jäljiltä jäälle jääneitä kärpäsentoukkia. Myös arkkisauna täytyi harmiksemme vetää jo maalle, ennen kuin se muuttuu vahingossa saunalautaksi. Lauantaina vietimme jäälläsaunomiskauden päättäjäisiä pitkän kaavan mukaan. Puolen yön jälkeen taivaalle ilmestyi kuunsirpin seuraksi revontulia juhlistamaan päätöslöylyjä. Näky oli kaunis ja erikoinen: läpikuultavan punakeltaiset revontulet loimusivat haaleansinistä taivasta vasten. Pimeää on enää pari tuntia vuorokaudessa, parin viikon kuluttua ei pimeästä ole enää tietoakaan. Toivottavasti jäät eivät kuitenkaan katoa yhtä pikaisesti. Saunan viereen, rantatörmän alle oli ilmestynyt jo täysin sula allas, jonka mies kaivoi esiin nietosten alta. Kohtaan ilmestyi aluksi pieni kuoppa, josta saattoi päätellä, että lumen alla on jään sijasta pelkkää vettä. Nyt olenkin ottanut asiakseni lirkutella miehen rakentamaan törmän päälle pienen terassin, johon meinasin pesiytyä kevään ajaksi kameran ja kiikareiden kanssa kyttäämään ensimmäisiä sulapaikkoja etsiviä vesilintuja. Viime keväänä joki suli ensin vastarannalta, joka suorastaan kuhisi lintuja. Sitä oli mahtava seurata. Ehkä ne tänä keväänä hakeutuvat jopa kämpän rantaan.

Kira ihmetteli mystistä aukkoa jäässä.

Jatkuvasti voimistuvan linnunlaulukonsertin lisäksi kevätilloissa alkaa taas hiljalleen raikua myös kettujen ilmoille virittämät, sulosointuiset rääkäisyt. Luonto osaa halutessaan olla hyvin äänekäs. Pitkän talven jälkeen kaikki elämänmerkit ovat kuitenkin enemmän kuin tervetulleita. Paitsi sääsket ininöineen. Niiden saapumiseen on onneksi vielä pari kuukautta aikaa.

Huhtikuinen pastellimaisema.