Liukuvesikenkäillen bongaamaan

Kevät etenee hurjaa kyytiä ja lumet sulavat silmissä. Viikonloppuna sää oli vielä melko viileä, alkuviikosta lämpenikin sitten kunnolla. Maanantaina aurinko paistoi koko päivän ja se oli lämpötilansa puolesta ensimmäinen virallinen T-paitapäivä. Kävimme vielä viimeisen kerran tälle keväälle pilkillä, mies isänsä ja Kiran kanssa kelkalla, minä liukulumikenkäillen. Oloni oli melko ristiriitainen toppahousuissa ja lyhythihaisessa paidassa. Päivän saalis oli yksi ainoa harjus, mutta sitäkin makeammalta se maistui käytyään savustuspöntössä.

Kevään viimeinen pilkkireissu.

Samaisena iltana mies nikkaroi minulle kinuamani lintuterassin. Siinä olenkin viettänyt kuluneen viikon lintuja ja jäidenlähtöä seuraten, kahvia juoden tai saunajäähyjen merkeissä. Terassi valmistui juuri sopivasti kevään etenemistä ajatellen: pääsemme seuraamaan aitiopaikalta muutoksia joella – jäät väistyvät ja tekevät tilaa vesilinnuille ja kahlaajille. Kirakin sai terassilta oman paikan ja siinä se köllöttelee seurassamme tyytyväisenä viltillään.

Siinä se nyt on! Taustalla venetyömaa.

Tiistaina päätin kokeilla liukulumikenkäillä latua pitkin läheiselle järvelle kiikaroimaan kevättä. Edellisenä päivänä latu kantoi vielä lumikenkäilijää kohtalaisen hyvin, mutta ei enää tällä kertaa. En päässyt etenemään kuin parisensataa metriä, kun harrastukseni vaihtui vesihiihdoksi. Kahlasin kuitenkin sinnikkäästi sohjoista reittiä eteenpäin, peläten koko ajan, että lennän rähmälleni jääveteen ja hajotan kamerani. Lopulta latuni katosi täysin ja sen tilalle ilmestyi joki. Luovutin, ja kahlasin takaisin kämpälle. Ehdin kuitenkin saada havainnon kahlaajasta, jota en tunnistanut ja epätarkan kuvan petolinnusta, jonka arvelin olevan pöllö. Saattoi se olla kyllä haukkakin.

Hyvin luisti. Kuvassa liukulumikengät ja latu.

Keskiviikkona vesiavanto katosi joesta ja juomavesi täytyi kurotella rannasta jääpolanteen yli. Nyt ranta alkaa kuitenkin olla jo täysin sula, mikä helpottaa kovasti vedenhakua. Pihakin alkoi olla jo melkolailla sula. Älysin sen oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun ammuskelin hetken jousella, eikä nuolia tarvinnut enää kahlata irrottamaan, vaan pihan poikki pääsi kävelemään niinkuin kesällä konsanaan. Kesä tuntuu saapuneen myös sisätiloihin: kämppää ei lämpimällä säällä tarvitse enää juurikaan lämmittää, riittää kun iltasella tekee mallin vuoksi pienet kynsitulet kamiinaan.

Oli aivan pakko ottaa kuva, kun nuolet alkoivat lopulta asettua aivan mukavasti tauluun.

Samaisena päivänä pyörin lähes koko päivän täysin muuttolintupäissäni lähimaastossa kamerani kanssa. Tähän mennessä olen saanut kuvattua saapuneista linnuista muiden muassa kirjosiepon, leppälinnun, järripeipon, käenpiian ja sinirinnan. Erityisen ylpeä olen jälkimmäisen lajin kuvakollaasistani, tuo Lapin satakieli on laulunsa lisäksi kaunis myös katsella. Viime keväänä harmittelin kunnollisen kameran puutetta kaikista eniten silloin, kun sinirinta saapui. Näin linnun monta kertaa, mutta puhelimella ei ollut toivoakaan saada sitä kuvatuksi.

Sinirinta.

Kevät on valokuvien perusteella nyt noin viikon verran viime vuotta edellä. Ainakin vielä toistaiseksi. Vuosi sitten seurailin lumisella pihalla viivähtäviä pulmusia ja liukulumikenkäilin vielä täyttä häkää joella. Tänä vuonna pulmuset ovat tulleet ja siirtyneet tuntureille jo ajat sitten, eikä joelle ole enää mitään asiaa. Odottelen innolla sitä päivää, kun pääsen taas kiipeämään viereisen vaaran päälle. Se hetki alkaa olla jo lähellä ja koittaa toivon mukaan jo loppuviikosta, ellei sitten tule mahdoton takatalvi. Vaikka lähimaastossakin riittää ihmeteltävää, kaipaan kovasti sitä, että pääsen Kiran kanssa lenkkeilemään. Etenkin nyt kun hiihtäminen, eikä näköjään lumikenkäileminenkään enää onnistu.

Tarkkailen näkymiä vesirajassa siihen saakka, kunnes pääsen taas vaaran päälle.

Nyt on se aika vuodesta, jolloin olemme jumissa kämpällä. Tai ainakin minä olen. Joki on vielä sen verran jäässä, ettei veneilystä kannata haaveillakaan. Veneremonttikin on vielä pahasti kesken, eikä venettä ole tarkoitus laskea vesille, ennen kuin se on pesty, hiottu, paikattu ja maalattu. Miehellä on suunnitelmissa käydä vielä yksi kauppareissu kelkalla, mutta rekeä ei pysty enää ottamaan mukaan. Tänään jänkä oli jo täysin lumeton, ainoa vaihtoehto on yrittää rämpiä kelkan kanssa pidempää reittiä, pitkin vaarojen rinteitä. Säätiedotus tosin uhkaili vesisateella, joten voi olla, että seuraavan viikon elämme sittenkin säilykkeillä ja tulvavedellä.

Heikohkolta vaikutti kelkkakeli jängällä jo pari päivää sitten.