Yöttömien öiden ihmeellisiä otuksia

Kevään eteneminen on hämmästyttävän nopeaa. Vielä torstaina seurasin viimeisten jääkappaleiden purjehdusta joella. Niitä tuli suurina lauttoina pitkin päivää ja ne pitivät ihmeellisen kaunista ääntä – kuin joku olisi soitellut tuulikelloja joella. Tulva on välillä noussut ja välillä laskenut ja näyttää olevan jälleen nousussa. Käki kukkui ensimmäisen kerran 25. päivä ja se on aina ollut minulle merkki siitä, että kesä on virallisesti alkanut. Valitettavasti kesä ei itse tunnu olevan samaa mieltä, vaan kylmä jakso hyisine tuulenpuuskineen on jatkunut nyt viikon verran. Puiden silmut pullistelevat kuitenkin kylmästä huolimatta jo siihen malliin, että pian alkaa vihertää. Joki on nyt täysin sula, mikä on liikkumisen ja saunapulahtelun kannalta hieno asia, mutta lintujentarkkailun kannalta ei niinkään. Ensimmäisiin sulapaikkoihin kämpän lähelle ilmestyneet vesilinnut ovat nyt levittäytyneet tasaisesti ympäri sulaneita vesistöjä. Pihapiirin telkänpöntöt näyttävät kuitenkin saaneen asukkaita ja meitä koko kevään ilahduttanut joutsenpariskunta näyttäytyy yhä lähes päivittäin.

Tämä pariskunta purjehti eräänä aamuna aivan kämpän edustalla.

En ole poistunut kämpältä nyt reiluun pariin viikkoon. Veneremontti oli odotettua pitkäkestoisempi ja jatkuu yhä. Nyt kun joki on jälleen auki, anoppilan huoltojoukot ovat kuitenkin huolehtineet ruokatarpeistamme ja tuoneet täydennystä jääkaappiin. Mies taas varmisti juomapolitiikan virittelemällä lauantain vastaisena yönä mahlatehtaan rantakoivikkoon. Koivunmahla maistui uskomattoman hyvältä ruskehtavaksi muuttuneen tulvaveden litkimisen jälkeen. Mies kävi myös reilu viikko sitten aivan vihoviimeisillä kelkkakeleillä kauppareissun. Jos nyt kelkkakeleistä voidaan puhua samassa lauseessa tulvivien jänkien kanssa. Normaalin puolen tunnin sijaan paluumatka kesti reilut kaksi tuntia. Mutta hän selvisi matkasta ehjänä ja pelasti heikon hygieniatilanteemme tuomalla pyykkipulveria ja paransi elämänlaatuamme huomattavasti ostamalla reilusti suklaata. Erityisesti arvostin sitä, että hän toi minulle tullessaan myös kevyemmät ulkoiluvarusteet. Jostain syystä en ollut varautunut edellisellä reissullani sivistyksen pariin lainkaan siihen, että kesä tulee vääjäämättä tänäkin vuonna. Pihan haravointi toppavaatteissa olisi ollut varmasti ratkiriemukasta.

Sieltä hän saapuu.

Sammakot aktivoituivat viikko sitten ja parin päivän ajan piha oli niitä niin täynnä, että sai tosissaan varoa, mihin astui. Niitä risteili jokaiseen ilmansuuntaan. Sammakoiden kansainvaellus kesti pari päivää ja nyt niitä ei näy enää missään. Kira seuraili niiden touhuja suurella mielenkiinnolla. Se on selvästi mielissään kesän tulosta: kaikkialla on taas uusia, mielenkiintoisia hajuja ja ääniä. Olemme retkeilleet sen kanssa ahkerasti lähimaastossa. Myös vaaraan pääsee jälleen kiipeämään ja sinne suuntaammekin kulkumme taas lähes joka ilta. Minä kuvaan kaikkea, mikä liikkuu tai näyttää vähänkään mielenkiintoiselta ja Kira yrittää raahata mukanaan kaikki kepit, mitä polun varrelta löytyy.

Tämä kaveri seikkaili liiterin takana viimeisissä nietoksissa.
Ja tämä hymyili minulle etupihalla.

Unirytmimme on yllättäen heittänyt jälleen häränpyllyä. Mutta se ei haittaa, koska valoisaa on kuitenkin ympäri vuorokauden. Sitäpaitsi aamuyöstä pääsee näkemään asioita, joita päivällä ei näe. Pihan hiljentyessä vesilinnut uskaltautuvat uimaan joella aivan kämpän kohdalle ja silloin olen saanut räpsittyä niistä hienoimpia kuvia. Eräänä yönä Kira säpsähti yhtäkkiä pystyyn täydestä unesta ja alkoi tuijottaa ulos ikkunasta. Raotimme kaihtimia ja huomasimme kärpän mittailevan pihamaata. En tiedä sattuiko Kira vahingossa heräämään juuri kärpän saapuessa, kuuliko se kärpän, vai haistoiko, vai kuinka ihmeessä se otuksen unensa läpi havaitsi. Hauska seurattava kärppä oli jokatapauksessa. Eräänä yönä minulla oli vessareissulla mielenkiintoinen kohtaaminen kirjosiepon kanssa. Kuulin huussin oven takaa kummallista rapinaa. Nostin katseeni ja kirjosieppo tuijotti minua ikkunan läpi suoraan silmiin. Se on ominut vuorotellen kaikkia pihapiirin linnunpönttöjä nyt pari viikkoa ja ilmeisesti päätynyt huussin lähellä olevaan pönttöön ja tullut selkeästi siihen tulokseen, että myös huussi kuuluu sen reviiriin. Tai sitten se oli kateellinen, kun minun pönttöni oli paljon suurempi kuin sen.

Yövieras olisi halunnut ilmeisesti pallolla pelata.
Nappisilmä valppaana.
Kirjosieppo ja sen lempipönttö.

Aurinko ei laske enää lainkaan ja alkukesän öissä on tuoksuineen, väreineen, valoineen ja linnunlauluineen ihmeellisen rauhoittava tunnelma. Ainakin vielä juhannuksen tienoille saakka. Sen jälkeen äänimaisema vaihtuu sääskien ininään ja loputtomaan läpsimiseen. Näistä päivistä ja öistä ennen sitä on otettava kaikki ilo irti.

Kevään viimeisten auringonlaskujen tunnelmaa.