Äinpäin kesä(t)öissä

Rantauduimme Sallan Hirvasvaaralle reilu kolme viikkoa sitten, juuri ennen juhannusta. Aika on kulunut niin nopeasti, että piti aivan kalenterista tarkistaa, kauanko saapumispäivästä on. Lähtöselvitys Käsivarressa oli useamman päivän rupeama: kämppä ja sauna siivottiin, tarvittavat tavarat pakattiin veneisiin ja loput varastoon. Kira oli mielissään, kun vaari tuli toisella veneellä auttamaan muuttokuorman kanssa. Se pakkasi ihan itse ja pyytämättä omat tavaransa: pallon se oli kantanut omaan veneeseen ja nalle löytyi vaarin veneestä. Ihanan itseohjautuva koira.

Juhannusmaisema Hirvasvaaralla.

Sallassa vietettiin tänä perjantaina Äinpäin-päivää ja näissä nurinkurisissa tunnelmissa meilläkin ovat päivät kuluneet. Tai siis yöt. Aurinkoinen juhannusaatto sujui kotipihalla vanhan navetan maalaustalkoissa. Illalla siirryttiin Hirvasjärven rannalle lämmittämään mökkisaunaa. Asetuttuamme juhannuksen jälkeen taloksi toiselle mökille Latvaojan varteen, alkoi välittömästi pihan kunnostus ja eeppinen saunaremontti. Samoihin aikoihin alkoi myös viikkojen mittainen helleputki ja hyvin pian tulimme siihen tulokseen, että työskentely paahtavassa auringossa, paarmapilven keskellä ei ole sitä, mitä tältä kesältä toivoimme. Töiden keskeyttämisen sijaan pyöräytimme jo muutenkin vinksahtaneen vuorokausirytmimme vielä pari pykälää hullummaksi ja siirryimme suosimaan yövuoroja. Tänään heräsin puoli neljältä iltapäivällä ja nukkumaan taisin laittaa aamulla kahdeksan aikoihin.

Rentouttavasta mökkielämästä on kanssamme päässyt nauttimaan koko perhe, aina sen mukaan kenellä milloinkin on sattunut loma olemaan. Saunan kunnostus alkoi tunkkauksella ja jatkui kattoremontilla. Totesin olevani melko hyödytön saunaremontin kanssa, koska en ensinnäkään osaa tehdä sen eteen mitään, ja toiseksi koska remontin pääasiallisena kohteena on katto. Korkeanpaikankammoni estää minua suorittamasta minkäänlaisia toimenpiteitä yli metrin korkeudella. Katollakiipeilyn sijaan olen keskittynyt lähinnä kunnostamaan pihapolkuja laatoilla ja kivillä, hakkaamaan liiteriin halkoja, maalaamaan kattopeltejä ja raahaamaan rakennuskampetta parkkipaikan ja mökin välillä. Kaverina on lähes joka yö ollut jompikumpi siskoistani. Puolisot sen sijaan on tuupattu saunan katolle. Kolmen viikon työputken jälkeen pientä kisaväsymystä alkaa olla havaittavissa jo meillä kaikilla. Paitsi miehellä, joka ei tunnu huomaavan ajan kulumista laisinkaan katolle kiivettyään. Siskoni kyseli eräänä kauniina kesäaamuna, kuinka hänet mahdollisesti saa sammutettua, että päästäisiin jo nukkumaan. En ole sitä konstia vielä tähän mennessä keksinyt. Muiden raahustaessa aamupuolesta rättiväsyneinä kohti vuoteitaan, mies huikkaa talkooporukalle vielä reippaana: ”Hyvää huomenta, nukkukaa hyvin”.

Vielä on matkaa valmiiseen, mutta hyvällä mallilla jo.

Kira ei ole ollut helteistä, sääskistä tai edes paarmoista oikeastaan moksiskaan. Se on niin rakastunut uimiseen, että veteen päästyään se ei huomaa ympäröivää maailmaa lainkaan. Kira jaksaa uida yllättävän pitkiä matkoja, ainakin jos joku ui sen seurassa. Veteen päästyään jakamaton huomio kiinnittyy ainoastaan vedestä kuuluviin molskahduksiin. Se vaanii rannassa, välillä jopa kaulaa myöten vedessä vaikka koko päivän ja odottaa, että joku heittäisi veteen kiven. Molskahduksen kuullessaan, se säntää heti veteen syntyviä rinkuloita kohti ja yrittää napata niitä suuhunsa. Veteen lentäviä keppejä se pitää säälittävinä läiskähdyksinä, eikä edes vaivaudu uimaan niitä kohti. Pienenkin kiven molskahdus sen sijaan saa sen säntäämään täysiä kohti saalista. Yhtenä päivänä kaivelin kotirannasta laiturin kupeesta pikkukiviä paiskottavaksi kauemmas. Kira odotteli kärsimättömänä laiturilla. Lopulta sillä petti hermo, se loikkasi laiturilta veteen ja yritti napata kiven suoraan kädestäni. Varovainen sen kanssa täytyy olla, ettei se saa kiviä kiinni ja nielaistua.

Siellä se vaanii taas.

Aivan koko heinäkuu ei silti ole mennyt remontoidessa tai nukkuessa. Parina päivänä olemme jopa käyneet Hirvasjärvellä suppailemassa. Se vasta on aivan parasta puuhaa hellepäivänä. Kolme kertaa olen ottanut esiin kamerani ja ottanut muutaman valokuvan. Yhtenä päivänä kaivoin esiin myös taljajouseni. Ammuin kaksi nuolta ja laitoin sen takaisin koteloonsa. Jatkan harjoittelua ehkä jonain toisena päivänä. Juoksemassa en ole käynyt pariin viikkoon. Päivällä on niin kuuma, että ei pysty, illalla ja yöllä ei ehdi ja aamulla on niin väsynyt, että täytyy panna nukkumaan. Parasta hellekesässä on ehdottomasti ollut jokien ja järvien lämmin uimavesi. En muista milloin olisin viimeksi uinut niin paljon kuin tänä kesänä. Kun saunaremontti ynnä muut mökkiaktiviteetit on tältä kesältä taputeltu, istun päivät nauttimassa rantavedessä Kiran kanssa ja odotan, että joku tulisi heittelemään meille kiviä. Tai vaikka jäätelötötteröitä.

Kesäyöt ovat niin kauniita, että ei pitäisi valittaa, vaikka vähän väsyttääkin. Tässä ihastellaan Kiran kanssa auringonnousua Hirvasjärvellä.
Kira menossa aamu-uinnille.