Oodi mökkisaunalle

Viikkojen ahertamisen, onnistumisten, epätoivonhetkien ja useiden upeiden auringonnousujen jälkeen mökkisauna on lopulta kylvettävässä kunnossa. Suhtaudun juuri tähän saunaan suurella intohimolla siitä syystä, että mökki saunoineen on ollut meillä nyt melko tasan kymmenen vuotta. Kompleksin oheistuotteena tuli kymmenen vuotta jatkunut saunaremontti. Tänä kesänä saunaan vaihdettiin neljäs kiuas. Alukuperäisestä kiukaasta luovuttiin melko pian, kokeiltiin kahta eri kiuasta ja palattiin takaisin alkuperäiseen. Se on ollut tähänastisista kiukaista paras, vaikka sauna ei silläkään enää tahdo kunnolla lämmetä. Sauna on niin iso, että se vaatii todella hyvän kiukaan ja rutikuivat puut lämmetäkseen saunottavaan kuntoon. Todella hyvän kiukaan löytäminen on ollut suuri seikkailu. Kiukaan lisäksi tänä kesänä sauna päätettiin tunkata ylemmäs, sitä suoristettiin sekä sisältä että ulkoa ja katto uusittiin.

Vanha, alkuperäinen kiuas hyvästeltiin lämmittämällä se vielä kerran kämpän pihalla saunanpesua varten. Koska se on osa kalustoa, se saa vielä jäädä kämpälle. Ihan varmuuden vuoksi.

Saunaremontti kulminoitui viime perjantaina siihen, että olimme valmistautuneet saunomaan siitä lähtien, kun saimme puoliltapäivin silmät auki. Uusi kiuas saapui samoihin aikoihin kotipaikkani pihaan. Kiuas esilämmitettiin pihassa, jotta se ei käryäisi enää saunassa, kiuaskivistä huuhdeltiin ylimääräiset kivipölyt ja naapurista hälytettiin apujoukkoja lastaamaan kiuas kivineen peräkärryyn ja raahaamaan se kaverina kinttupolkua pitkin mökille saakka. Kiuas saatiin paikoilleen ja olimme onnesta sekaisin: lopulta saunaan! Ei enää sääskimyrkkyjen jäljiltä yöuinteja jääkylmässä ojassa. Mökilläolo ilman saunaa on kuin astuisi hillantäyteiselle jängälle ilman ämpäriä. Lähdin sisälle kokkaamaan päivällistä sillävälin, kun mies kantoi saunavesiä ja valmistautui laittamaan uutta kiuasta tulille. Hetken kuluttua pihalta kuului suhteellisen kovaäänistä noitumista, mies ryntäsi sisään ja kehotti minua tulemaan saunalle. Salaa toivoin, että hän haluaisi esitellä minulle vaikkapa kiukaan lasiluukusta kauniisti loimottavia liekkejä, mutta siitä ei ollut kyse. Upouusi saunapata vuosi pohjan saumasta kiuaskiville niin, että lorina kuului. Tyrmistyneinä tuijotimme vesiputousta ja mietimme, heitämmekö ojaan ensin padan vaiko kiukaan, vai tuikkaammeko koko saunan tuleen. Hetki oli käsinkosketeltavan musertava. Kävimme saunanterassilla kiihkeän WhatsApp -keskustelun remonttiryhmän kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että siskoni miehineen toisi seuraavana päivänä tullessaan uuden padan maalikylistä. Laahustin sisälle jatkamaan ruuanlaittoa. Pihvejä käristäessäni palovaroitin alkoi piippaamaan, mikä minun kokkaustaidoillani on täysin normaalia, mutta olisi tällä kertaa saanut jäädä tapahtumatta. Kämppä täyttyi kitkerästä savusta, mies astui sisään ja repi tottuneesti palovaroittimen pattereineen irti. Hiljaisuuden vallitessa söimme kärähtäneet pihvimme savuisessa kämpässä ja asetuimme yöpuulle. Mitään muuta ei ollut sille illalle enää tehtävissä.

Kirakin odotteli jo perjantaina kovasti saunaanpääsyä ja teki joutessaan haloista syttöjä.

Lauantai-iltapäivästä lähtien kämpälle saapui innokkaita saunojia, ensin kaverimme Rovaniemeltä, sitten kovasti odotetut padantuojat ja lopuksi vielä toinen siskoni, joka oli päättänyt ajaa parisataa kilometriä ihan vain todistaakseen sitä ihmettä, kun sauna lopultakin saataisiin lämpimäksi. Kun kiuas kivineen ja patoineen oli jälleen kerran saatu paikalleen ja sauna oli siskojeni toimesta hinkattu juuriharjoilla puhtaaksi ja mäntysuovaltatuoksuvaksi, oli lopultakin aika testata se. Ja se lämpesi! Pata ei vuotanut, piippu ei ollut tukossa, lauteet olivat suorassa, saunaa ei tarvinnut lämmittää kolmea tuntia, eikä uuniin tarvinnut lappaa liiterillistä halkoja ja kaikki muukin oli kohdallaan. Istahdimme siskojen kanssa lauteille ja odotimme ensimmäistä sihahdusta veden osuessa kiukaaseen. Se sihahti. Ja teki saman jokaisella heitolla. Aiemmin kiukaalle sai heitellä ämpäritolkulla vettä, saadakseen siitä irti jotain lämmöntapaista. Sihahdus oli siis hyvin merkittävä hetki. Lauantai-ilta oli varmasti koko kesän upein ilta. Miehet ottivat saunasta kaiken irti ja istuivat siellä tänä kesänä tutuksi tulleeseen tapaan aamuun saakka.

Nyt lämpiää.

Niin epätoivoiselta kuin saunan valmistuminen on välillä tuntunutkin, täytyy tunnustaa, että se on tuonut tähän kesään aivan omanlaisensa lisämausteen. Jään kaipaamaan niitä iltoja kun puuhastelimme siskojeni kanssa pihamaalla silmät ristissä, istuimme aamunuotiolla makkaranpaistossa, tai karkasimme hillaan (hillavuosi tuntuu olevan yllättävän hyvä siihen nähden, miten vähän karhuja tälle kesälle on kuulunut olevan liikkeellä) miesten kiipeillessä saunankatolla. Varhaisaamusauna toisella kämpällä ja auringonnousu järven yllä. Metsässä innoissaan temuavat koirakaverukset. Heinäkuu on ollut ihan mahtava. Sauna tosin vaatii vielä pientä fiksailua, ja mies näkyy olevan tälläkin hetkellä sen terassinkaton kimpussa. Suurin kiitos toimivasta saunasta kuuluu hänelle. Sauna saa toivottavasti tälle kesälle vielä tervamaalilla uuden pinnan, mutta loppurutistus tuntuu hyvin pieneltä siihen verrattuna, että sauna nyt lopulta lämpiää. Nyt voin istahtaa löylyihin juoksulenkin, tai hillareissun päätteeksi. Tai lämmittää sen vaikka ilman mitään kummempaa syytä. Sen takaan, että tänäkin iltana saunotaan.

En esittele vielä keskeneräistä saunaa ulkoapäin, mutta tässäpä tervehdys hillajängältä.
Uusi saunalyhty ja kaikki. Kyllä nyt passaa.
Näihin tunnelmiin.