Röllisaatio vaiko naama koreaksi?

Syksy on laskeutunut harmaana ja utuisena. Ruska oli kauneimmillaan syyskuun lopussa, sitten pari päivää jatkunut kova tuuli vei lehdet mennessään ja nyt puut ovat jo pitkän aikaa olleet täysin paljaat. Perjantaina satoi ensilumi, mikä on joka vuosi yhtä jännittävää. Ihmeellistä, miten maisema muuttuu parissa tunnissa täysin erilaiseksi. Tänä vuonna tapahtuma oli erityisen jännittävä. Kävelimme miehen ja viikonlopuksi kylästelemään tulleen kaverin sekä Kiran kanssa anoppilasta mutkitellen noin viidentoista kilometrin matkan kämpälle. Lähdimme liikkeelle puoli kahdeksan aikoihin aamulla. Pakkasta oli viitisen astetta ja maa oli paljas. Puolenvälin jälkeen pidimme kahvitauon ja kun aloimme tekemään lähtöä nuotiolta, taivaalta tipahteli jo hentoja hiutaleita. Kovin monta kilometriä ei ehtinyt taittua, kun maa oli jo täysin valkoinen ja päästessämme perille puoli neljän maissa, kämpällä odotti täysi talvi. Laitoin kamiinaan tulet ja tein pihalle lumiukon. Ei se tosin tainnut olla viittätoista senttiä korkeampi, mutta lumiukoksi lasketaan silti!

Kira meni onnesta sekaisin kun lunta alkoi sataa.

Olen keväästä saakka tehnyt hidasta paluuta työelämän pariin. Käytän sitä tekosyynä bloggaustahtini suunnattomaan hidastumiseen. Kesäkuussa minusta tuli onnellinen osakeyhtiön osakas ja viime maanantaina toiminta potkaistiin kunnolla käyntiin, kun areum.fi osoitteessa avattiin uusi korealaisen kosmetiikan verkkokauppa. Olen siitä melko innoissani, enkä siis malta olla mainitsematta asiaa edes luontoaiheisessa blogissani. Aluevaltaus sekä yrittäjänä, että kosmetiikkamyyjänä on minulle uusi, mutta sitäkin kiinnostavampi. Pari ystävääni pyysi minua keväällä mukaan toimintaan ja hetken tuumattuani totesin, että mikäjottei. Ratkaiseva tekijä minulle oli eettisyys. Koreassa eläinkokeet kiellettiin lailla vuonna 2018. Myyntimaista riippuen kaikkia K-Beauty tuotemerkkejä ei kuitenkaan voida pitää eläinkokeettomina, joten olemme kesän mittaan tehneet melkoista salapoliisityötä voidaksemme nyt sanoa, että verkkokauppamme valikoimassa on pelkästään eläinkokeettomia korealaisia ihonhoitotuotteita. Hyvä me! Linkkaanpa tähän vielä kirjoitukseni eläinkokeettomasta kosmetiikasta: Kauneudenhoitoa Puhtaalla Omallatunnolla.

Tässä on Napsu, marsu joka eli onnellisen elämän ilman päivittäisiä kirurgisia leikkauksia, syöpäkasvaimia, aivovaurioita ja sydänkohtauksia, kuten monet lajitoverinsa laboratorioissa.

Täytyy myöntää, että monta kuukautta jatkunut uusien asioiden opettelu on välillä ottanut voimille. Ehkä paras esimerkki löytyy elokuulta – saatoin aamusta tyhjentää Hirvasvaaralla Marttalan kämpällä ulkohuussin, vetää juoksukamppeet päälle, juosta kylälle, käväistä uimassa, kammata tukan ja hilpaista pitämään yrityspalaveria Areumin yhtiökumppaneideni kanssa. Iltasella siitä sujuvasti polkupyörällä kämpälle hakkaamaan halkoja ja saunan jälkeen muutaman korealaista ihonhoitoa käsittelevän opuksen kautta sänkyyn. Se tuntui kertakaikkisen kummalliselta kaksoiselämältä, mutta minulla oli niin hauskaa, että hetkeäkään en ole katunut.

Areum on koreaa ja tarkoittaa kaunista tai kauneutta.

Hiljalleen alan löytää jonkinlaisen tasapainon kosmetiikkamyyjäminän ja metsäläisminän välillä. Pystyn tekemään töitä etänä kämpältä, mikä on ihan mahtavaa! Maanantaina istuin maisemakonttorissani keittiönpöydän ääressä, vilkaisin joelle ja näin kun valtava lohi hyppäsi juuri kämpän kohdalla kuin delfiini. Välillä vilkuilen pihalla touhuavia närhiä ja perjantaina sataneen ensilumen mukanaan tuomia tiaisia, joita olen koko kesän kaivannut. Saapuessaan ne eivät ujostelleet yhtään, vaan tulivat heti moikkaamaan herkkujen toivossa. Tietysti minulla oli tarjota niille muutama rouhittu pähkinä. Laitoin Areumin tiimille kuvan minusta ja tiaiskaveristani ja sain vastaukseksi, että röllisaationi etenee hienosti. Niin minustakin! Ihohoitotuotteista en ole missään vaiheessa luopunut kämpälläkään, mutta myönnän, että kaikki muu ulkoisessa habituksessani ei ole kovin salonkikelpoista, ja Rölli on erinomainen vertailukohde. Rölli on myös yksi lapsuusaikojeni suurimmista idoleista. Ja ilmeisesti myös aikuisaikojen. En silti olisi pikkutyttönä uskonut, että jonain päivänä minäkin asun mökissä metsän keskellä, välttelen ihmisiä ja juttelen metsäneläimille. Mutta niin ne unelmat vaan näkyvät käyvän toteen 😀

Tuttavallinen lapintiainen.

Vaikka työnteko olisi ihmisten ilmoilla varmasti huomattavasti helpompaa, en ole vielä valmis luopumaan erämaaelämästä ja röllisaatiokin jäisi pahasti kesken. Tukkakin pitäisi kammata. Kaupungissa ei sitäpaitsi varmasti tule vastaan hirvenvasoja kauppareissulla, eikä toimiston ikkunasta näe kuinka merikotka lentää ohi jokea seuraillen. Hyppelevistä lohista nyt puhumattakaan. Pysyttelen siis metsässä vielä jonkin aikaa. Kautta likaisten varpaitteni!

Kerrankin olin valmiina kameran kanssa!
Merikotka on koko syksyn ollut lähes päivittäinen näky. Harmikseni se liitelee aina niin kaukana, että en vielä ole onnistunut saamaan kunnon kuvaa.