Menolippu erämaahan
Kolme viikkoa Itäkairassa meni lentäen. Tuntuu, että saavuimme hetki sitten ja pian olikin jo aika lähteä takaisin pohjoiseen. Meillä oli pitkä lista asioista, joita halusimme tehdä ja toteutetuksi saimme noin kymmenen prosettia. Pidempi suppailureissu jäi välistä myös tänä kesänä. Kaikenlaisen harrastamisen sijasta olemme keskittyneet jälleen huoltamaan kämppää. Monet huoltotoimet olisivat tietysti voinut odottaa vaikka ensi […]
Heinäkuu alkaa olla takanapäin, eikä voi kuin ihmetellä mihin se kesä vilahti? En ehtinyt lukea kirjaa riippukeinussa, tai löhöillä laiturilla auringossa. Kesä on kuitenkin ollut tapahtumarikas ja tiedä vaikka elokuu toisi vielä mukanaan läjäpäin lämpimiä päiviä. Ja ainahan voin säästää mukana raahaamiani kirjoja syksyyn ja nauttia niistä pimeinä iltoina villasukat jalassa ja tuli takassa. Illat […]
Viikko sitten perjantaina istahdimme aamupäivästä pitkästä aikaa miehen täyteenlastatun auton kyytiin ja iltasella löysimme itsemme täysin vastakkaisesta suunnasta Lappia: kotikonnuiltani Sallasta. En ollut nähnyt perhettäni moneen kuukauteen, joten vietimme muutaman päivän kotitalossani ja käänsimme taas kompassin kohti erämaata. Leveä ja kirkas joki sekä sitä ympäröivät koivikot ja tunturimaisemat vaihtuivat kapeaan, tummavetiseen ojaan ja tiheään kuusimetsään. […]
Kuten ilmeisesti suuri osa suomalaisista, minäkin päätin heilahtaa hetkeksi Norjan puolelle. En kuitenkaan siitä syystä, että Norja on niitä harvoja vaihtoehtoja, joihin meillä suomalaisilla on nyt lupa matkustaa. En voinut vastustaa kiusausta, koska Norja on kivenheiton päässä nykyisestä osoitteestani, ainakin näin sallalaisen näkövinkkelistä tarkasteltuna. Toinen ja vielä hieman tärkeämpi syy pakottavaan matkustustarpeeseeni oli se, että […]
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kiipesimme viimeistä kertaa hetkeen kämpän takana sijaitsevan tutun vaaran päälle. Katselin pitkään minulle yhä rakkaammaksi tullutta maisemaa ja pohdin, miltä se mahtaa näyttää kun seuraavan kerran kiipeän vaaranlaelle. Onko kesän vihreys jo alkanut kaikota ja syksy ehtinyt maalata ensimmäisiä värejään koivuihin ja riekonmarjojen lehdille? Päätimme siirtää leirimme vaihtelun vuoksi vähäksi […]
Kesän kuluessa olen toistuvasti löytänyt itseni konttaamasta pitkin rantoja ja jänkiä kamera kourassa. Jostain syystä huomasin viehättyväni suunnattomasti kaikenlaisista pienistä, esteettisesti ihastuttavista asioista luonnossa. Niinpä saan jatkuvasti olla latailemassa läppärilleni kuvamateriaalia esimerkiksi kävyistä, risuista, kivistä ja kasveista. Totesin miehellekin, että jos minun pitäisi tänä kesänä kasata biologian kurssille kasvio, se olisi jo melko hyvällä mallilla. […]
Maaliskuun lopulta lähtien olen kuullut toistuvasti kysymyksen: ”Miten teillä kuluu siellä aika?”. Kiitos kysymästä, oikein hyvin. Vieläkään ei ole ollut tylsää hetkeä. Täytyy myöntää, että ennen muuttoa pohdin samaa asiaa ja varauduin tylsiin hetkiin kirjapinolla, käsityövälineillä, ristikoilla, palapeleillä ja kaikella mahdollisella mieleen tupsahtaneella viihdykkeellä. Tähän mennessä olen lukenut puolikkaan kirjan, virkannut muutaman isoäidinneliön ja tehnyt […]
8.6.2020 Tulvahuippu. Vesi on niin korkealla, että teitä on suljettu. Veneellä voi ajaa mökin pihaan. Joessa on kova virta ja vesi on jääkylmää. Uiminen on haastavaa. Juomaveden mukana tulee joesta nuijapäitä ja mutaa. Koivuista ei tule enää mahlaa. Illalla satoi rakeita. Keksit loppuivat tänään. Mitä nyt kahvin kanssa? Suklaata on vielä. Kokeilemme sitä. 9.6.2020 Suklaa […]
Vesilinnut alkoivat vähetä näköpiiristämme sitä mukaa kun jokeen ilmeistyi enemmän sulapaikkoja. Muutama telkkäpari, uiveloita sekä satunnaisesti koskeloita on enää uiskennellut kämpän edustalla. Välillä ohitse lentelee vielä hanhia, joutsenia ja kurkia. Pikkulintuja näkyy lähistöllä kuitenkin vielä runsaasti ja kovasti heitä tuntuu laulattavan ympäri vuorokauden. Ehdottomasti hauskinta kuunneltavaa ovat sinirinnat. Niistä lähtee niin kummallisia ääniä, että välillä […]
Tulimme viimeistä kertaa anoppilasta kelkalla kämpälle, kun toukokuuta oli viikko jäljellä. Järvet olivat vielä jäässä, joskin vesillä. Mies ajoi järvien poikki vähän lujempaa, minä istuin reessä ja puristin sylissä istuvaa koiraa rystyset valkeina. Se oli matkan helpoin osuus. Jängillä lunta oli enää vähänlaisesti, vettä sitäkin enemmän. Muutaman kerran jouduimme repimään kulkuvälineemme rekineen jängästä ja pahimmat […]
© Vastavirtaan 2021. Powered by WordPress